"Kauan sitten jo kosketin elämänlankaan, kudon sinulle kauneimman kankaan. Yötä päivää se on sormissa soinut, olen tehnyt kaiken niin hyvin kuin olen voinut.
Olen mitannut merta ja tuntenut tuulen, paljon kokenut niin minä luulen. Siitä langat kankaaseen palmikoinut, olen tehnyt kaiken niin hyvin kuin olen voinut.
Olen kutonut kuuta ja kirjaillut tähdet, taivas jää kesken jos sinä lähdet. Oon kulkenut teitä ja murtanut aidat, kankaassa hehkuvat muistojen raidat.
Valvonut öitä ja viiniä juonut, kankaaseen nämä silmäni luonut. Kirjavat langat, riemukas taakka, kanssasi voin päästä aurinkoon saakka."