^sole^

Tapahtu sellanen kiva juttu tänää, että mutsi oli just soittanu ja käskeny tehä paria asiaa, ja sitte se soitaa uudestaa muttei puhu mulle mtn vaa kuulen miten se haukkuu mua sen työ kavereille! Sanoo kaikkee ilkeet ja loukkaavaa ja kuuntelen ihan mykkänä vaa puhelimen toises pääs. En oo ehkä ollu kaikken ihanin ja rakastettavin ja luotettavin lapsi tässä lähi aikoina, mutta vois sen ehkä päin naamaki sanoo eikä haukkuu selän takan, eiks mun mutsi oo vielkää päässy tost vaiheest yli!!

Noh sit se tulee ihan pokkan vaa kotii ja ei se tiiä asiast mtn, en tiiä olisinko hiljaa vai itkisinkö ja raivoisinko, mut nyt oon valinnu et oon hiljaa, mutta eipä mun mutsi mun yksityis asiosta saa enää kuulla jos niitä noin puhuu muille ja haukkuu selän takana, miks mun pitäis olla sen luottamuksen arvonen jos se ei oo mun!

suututtaa vaa tommonen selän takana puhuminen ja viel ainoo ihminen josta oon riippuvainen :/

vaikka ittekki syyllistyn selän takan puhumiseen nii, yritän lopettaa sen ku tiiän miten pahalt se tuntuu jos joku sattuu kuulee ja muutenki on parempi sanoo ihmiselle asiat suoraa tai pitää ne sit ihan omana tietonaan.

Mä en ton haukkumisen jälkee haluu enää koskaa nähä mun äitin työ kavereita, olisin nii nolona ku mutsi puhu must nii rumasti :(

Noh ehkä munki pitää vaa parantaa tapoja ja yrittää korjaa mun *vikoja* :/