Auringonlaskussakin kasvosi nään,
kun iltaisin rannalle istumaan jään.
Jo vuosia lähdöstäsi on,
silti ilman sua sydämeni on koditon.
Tähtien loisteessa yöni valvon,
Ja sua ajatuksissani palvon.
Nousevaan aurinkoon,
mielessäni piirrän ääriviivasi,
hetken olen luonasi.
Siluetti tanssii tuulessa,
taivaan punassa,
tiedän, että olet siellä turvassa.
------------------------------------------------
Kaikki ne tyhjät sanat, joita syljet päin kasvojani.
Valheita, valheita, et kait muuta mulle kertonutkaan.
Lauseita kauniita, kylmin elein, kuiskit korviini.
Teoillasi, sanoillasi saat mut lumoutumaan,
Uskomaan kaiken, unohtamaan.
Tiedän, että joskus tämä loppuu,
Mutta
Tahdon vaan rakastaa.
------------------------------------------------
Kuolleiden lehtien lailla rakkautemme sammui, hiljalleen kuihtui pois. Odotimme kait molemmat vain, että kevät sen uudelleen herättäisi, mutta pitkän talven jälkeen, meidän keväämme kuolleena syntyi, ei koskaan kesäksi kasvamaan päässyt. Lopulta ikuinen syksy meidät erilleen saattoi, laittoi kesän siemenen rintaan ja kohti uutta kevättä, läpi harmaan talven meidät työnsi. Jospa vielä löytäisimme, sen mitä yhdessä etsimme, paikan missä ikuisen kesän sydämiimme saisimme.
------------------------------------------------
Muistathan sen hetken,
kun ensikerran kohtasimme,
Olit kuin ruusu tunkiolla,
Ensimmäisenä silmissä,
Joukossa muiden ihmisten,
Kaunis kuin aamuruskon
Ensisäteet kesäaamuna,
Maailmasta tästä,
Kylmästä pimeästä,
Ei kait mitään sinua kauniimpaa
Voisikaan löytää.
Jo silloin päätin,
Että ruusun tuon,
Tahdon omakseni poimia,
Sitä helliä ja hyväillä,
Sille turvan ja kodin antaa.
Sinä, sinä sanoit kyllä,
Vuodet kului,
Rakkautemme kasvoi kasvamistaan,
Vielä nytkin,
Aina kun silmiisi katson,
Näen sen kauniin ruusun,
Joka vasta kukkaan puhkeaa
Rakastan sinua nyt ja ainiaan.
------------------------------------------------
Rakkauden vuoristorataa,
Vaunuun kahlittuna,
Ei irti pääse,
Ei pysty nousemaan,
Mielensä vankilassa,
Vanki vailla armahtajaa,
Ei pakoon pääse,
Ei pysty karkaamaan,
Tunteiden aallokossa,
Laiva ilman purjeitaan,
Ei merelle pääse,
Ei pysty satamastaan poistumaan.
------------------------------------------------
Tänä yönä,
Helvettikin täytyttyy valkeaan,
Kun rakkauden lumi peittää maan
Tämän yön, hetken kanssasi jaan,
Suudelman jos huuliltasi saan,
Kuu siltansa taivaaseen avaa,
Sillä rakkautemme tanssii,
Ylemmäs, pilvienki yläpuolelle,
Enkelit taivaan,
Meille valssin kauneimman soittaa,
Rakkautemme kaiken pahan voittaa,
Kanssasi on vain kaunis valkea maa.
------------------------------------------------
Kuollessaan enkelitkin,
Siipensä maahan pudottaa,
Höyhenet valkoiset,
Maassa mullaksi muuttuu.
Sydämensä enkeli kuollessaan,
Siemeneksi multaan istuttaa,
Kyyneleillä surevien enkelten,
Siementä kastelee,
Siitä uuden elämän kasvattaa,
Elämän pienen ihmisen,
Sydämessään rakkaus enkelten.
------------------------------------------------
Tiedän matkamme kulutettu loppuun jo on,
Mutta en halua,
En halua sinun sanovan sitä,
En halua kuulla,
En tahdo uskoa,
Kuinka niin kaunis tarina,
Kuin meidän matkamme ollut on,
Voisi joskus tulla päätökseen,
Meidänhän piti vanheta yhdessä,
Samanlaiset tuulipuvut ostaa,
Vanhainkodissakin vielä rakastaa,
En tahtoisi irti päästää,
Mutta en tahdo sinua satuttaa,
Yhdessä olemaan pakottaa,
Hyvästi siis rakkaani,
Ehkä tiemme vielä kohtaa,
Uuden lehden tarinallemme kirjoittaa.
------------------------------------------------
Sydän täynnä rakkautta,
Eikä ketään kelle sen jaan,
Ihoni kaipaa kosketusta,
Huuleni suudelmaa,
Tahdon humaltua tuoksusta neitosen,
Vajota aaltoihin rakkauden,
Tahdon vain rakastaa
------------------------------------------------
Näin yöllä unta,
Että viereesi nukahtaa sain,
Unessa kaikki on niin kaunista ja ihanaa,
Mutta kun vihdoin silmät aukaisen,
Olet poissa,
Vain tuoksuna tyynyllä,
Muistoina sydämessä,
Kyynelten helminauha,
Tyynyni jälleen kastelee.
