Joskus kun yrittää selittää jotain asiaa, tuntuu kun yrittäs selittää sitä pikkulapselle.
Pitää vaan vähitellen tottua siihen että kollektiivi ei kykene ajattelemaan omilla aivoillaan vaan ajattelee niin kun sen halutaan ajattelevan.
Massat uskovat siihen "totuuteen" mikä on muodikasta milläkin hetkellä.
On turvallista olla samaa mieltä enemmistön kanssa.
Se on sellainen mukava kollektiivinen kupla mikä ei ravistele yhteiskuntaa mitenkään.
Kun ihminen tulee osaksi yhteiskuntaa, yhteiskunnan normit saavat suuremman painoarvon kuin introspektio, tieto, vapaus ja omat mieltymykset (esim laittomien parafilioiden toteuttaminen, jne).
En ole kuitenkaan anarkisti, varsinkaan ns. vasemmisto-anarkisti.
Anarkismin filosofia on alkeellinen, puutteellinen ja osittain epälooginen. Yksilö haluaa olla vapaa, mutta kieltää samalla oman kilpailuviettinsä, eikä halua menestyä, joten lopputulos on uhriutuva crusti-punkkari joka juo kotitekoista kiljua ja rääkyy mikkiin paskaa yhteiskuntaa ja kuinka mua taas sorretaan. Eli jonkinlaisen kultin jäsen ja ali-ihminen.
Aidosti vapaat ja itsenäiset ihmiset on innovatiivisia, luovia ja menestyviä.
Joka yhteiskunta tarvii lampaansa ja innovatiiviset, vapaat ihmiset.
Moderni yhteiskunta tarvii myös pahat noitansa.
Mikään yhteiskunta ei voi olla täysin individualistinen ja aina tulee olemaan kollektiivi.
Perussuomalaiselle pulliaiselle riittää töllötin, keppana ja turvallinen elämä. Ja hyvä niin. Sillä aikaa toiset tekevät hyvät rahat tuottamalla viihdettä ja uutisointia näille pulliaisille. Kumpikin tarvitsee toistaan.
Miksi vihata siis enemmistöä kun voisi hyväksyä sen tosiasian että se vaan on sellainen?
Itteeni ei oo tuskin kukaan ymmärtänyt ikinä. Mua on luonnehdittu "oudoksi" monta kertaa.
Pääasia että ymmärtää ite itteensä.
