Vexilicious

Oma runoni

tiistai 15. marraskuuta 2022 21:31

Kaksi verestävää silmää,
tupakansavun värinen väritön yskähdys
sinistyneiden huulien välistä.

Valomerkki,
ei auta!

Vielä viimeinen varoitus,
portsari viskaa sinut pihalle kapakasta,
ei auta,
jumalauta!

Minä jumaloin lihaa,
vaaleaa ja värisevää.

Te poltatte jointteja,
sätkään kääritty
marijuanan sijasta
vuosituhansia vanha varastettu ihmissielu.

Yksi pullo, kaksi pulloa,
kilahdus.
Valtion taksin valojen vilahdus.

Pimeys on ystäväni,
väännämme yhdessä kättä.

Rottiako vain lienemme,
kellari kotinamme.

Eikä me olla veljeksiä,
vaikka me ollaan kahden,
laulelet.

Niinhän me,
vanhat ketut, kunnon jehut,
pelaamme toisinaan väärillä korteilla
viikatemiehen kanssa.

Joki vetensä janoissaan juo.
Luonnonvarat katoavat,
vain viinavirta jää.
Alkon ovenkahvaan jälleen moni takertuu.

Kaikki krouvit, savuiset juottolat,
olematonta ajatonta aikaa,
valveuni.
Kipeä uni.

Vesikauhuinen koira vaeltaa
pelon ja kielletyn nautinnon rajamailla,
kauhun valkaisemat kasvot
tuskin etsivät verta janoonsa,
vain ilman jääneet
yön kovanpehmeillä linjoilla liikkuvat.

(c) Vexilicious

KOPIOINTI EHDOTTOMASTI KIELLETTY!

Kommentit

Vain sisäänkirjautuneet voivat lukea ja lähettää kommentteja.

Liity käyttäjäksi nyt - ja luo oma profiilisivu »