Varokaa vain, lennän kuin ohjus muistikirjojeni kätköistä,
sillä ihminenhän on vain tyhjä taulu, tabula rasa,
ja taasen huomasin valehdelleeni varsin lahjakkasti,
evoluutio on kosminen käsite, mutta lennossa sekoitan
sen ovulaatioon, öljyä laineille viskaavat älköön vaivautuko
pistämään lusikkaansa tähän soppaan, kokonaisuuteen,
jossa liekit janoavat bensaa, vaan parsakaalin ja paprikan
hedelmättömän avioliiton pääteasema on katkaisuhoito,
eräille keltanokille Minnesota on vain Yhdysvaltain osavaltio,
pilvi ainoastaan taivaalla leijailevaa vesihöyryä, ja päihdepolitiikasta
keskustellessa jopa on heillä sormi suussa, ohitan huumausaineiden
moninaisuuden aina heroiinista koksun kautta metamfetamiiniin
tekemällä keisarinleikkausta kesäkurpitsalle, joka itki minun
vahingoniloisesta naurustani jäännöksinä jääneet kyyneleet
sillä vihannekset ovat paitsi vitamiineja niin myös vallankumous,
porkkanoita nakertamasta päästyäni en totta vie odota
päivää, jolloin rouskuttaisin noita oransseja juureksia alhaaltapäin,
vaan valtion leipä on epäpyhän ehtoollisen öylätti, kuten
teidän puolestanne vuodatettu veri, todellisuus on Graalin malja,
tutun muuttumassa väsymättä tuntemattomaksi 24/7,
polyamoriaa harjoittavat myös yliviivaustussit sinitarran
ja hammastikkujen kanssa pöydällä, voisimmehan
kaiken kukkuraksi kuvitella vihkon, kirjan ja korttipakan
harrastavan kolmen kimppaa, vaikka niiden libidolla
ei ole mitän seksuaalista merkitystä, kuten ei myöskään
riisihäröjen ja ripsiäisten ruoka-aineallergioilla,
mietin, miten myrskyävän valtameren kohina on hallusinaatio
meille maakravuille, jotka vain sylkäisemme aallokkoon jos
sellaista kummastuksen aihetta edes näköpiirissämme olisi,
vaan laakamatojen kuulen yskivän jostain bittiavaruuden
toiselta puolen, tietokonevirusta näyttelevä lampipolyyppi
viheltää korvakäytävääni ja käsken sen olemaan hiljaa.
(c) Vexilicious
