Itku oottaa kurkus mutta en päästä sitä ulos
En haluu että muut näkee mitä sua kohtaan tunnen
se mitä tunnen jää sulle aina
isot tytöt ei kuulema itke
sitä mä yritän just todistaa
Tajusin just,
oon kai sairas tai jotain mutta pidän susta helvetisti
en voi enää peruu mitä oon tehnyt
ja jos saisit tietää loputkin
niin et enää kattoiskaan muhunpäin
toivon
ja rukoilen sua että
pliis
vastaa mun viestiin tällä kertaa
vaikka tiiän että vihaat
mä rakastan sua aina
sä kolautit mun itsetuntoa ylöspäin
nyt se on kuitenkin aika alhaal
ku sä et enää oo vieressä
mutta en voi tehdä sitä mitä en oikeasti halua
ja pelottaa
en voi kuitenkaan niin paljoa maksaa sulle
että olisin sun aina
tuntuu nyt hirveeltä ajatella sua
mutta oot mun mielessä kokoajan
se vaan kiristää enemmän ja tuntuu että kuolis
aina kun tulin sun luo
niin joka kerta sydän oli pakahtuu onnest
ja en kai osannu kunnolla arvostaa rakkautta
nyt kun sä oot poissa mietin kokoajan
mitä vittua tein väärin
kai sen tajuan itekkin
kaikki ei oo luotuja toisilleen
ja sulla on eri jutut mieles
me vaan ollaan eri tilanteis
onko se aina ollu se este ?
