Mä olin niinkuin kuu,
päivät piilossa, yötkin yksin.
Umpikujilla näillä mä olen
tottunut taistelemaan.
Mä olen niinkuin jää,
silti hauras ja särkyvä.
Mutta sä et pelkää sirpaleita,
sillä niissä on elämää.
Mä katson sinua silmiin,
ja sä näät mun itkeneen.
On turhan tunteetonta
kysyä syytä sellaiseen.
Mä olen valinnut tieni tarkkaan,
ja olen valmis maksamaan
mitä vaan, sillä vapaudestaan
ei voi maksaa liikaa.
------------------------------------
Ja se sattuu kun siivet katkaistaan
ja ympärille jää vain kylmä, kuollut maa.
------------------------------------
Kiitos rakas. <3