"Tuo sotilas, jota kannetaan
ruhjoutuneena paareilla
ei ole meidän poikamme.
Meidän pojallemme ei voi
koskaan käydä näin.
Koskaan ei tyttäristämme
tule äitejä,
jotka etsivät lapsiaan
pommitettujen talojen raunioista.
Meillä on aina ruokaa
ja rahaa ostaa ruokaa.
Tuo epämuodostunut,
turvonnut luuranko,
joka ojentaa kättänsä
maitojauhepakkausta kohti,
ei ole meidän lapsemme.
Meidän lapsemme ei tule koskaan
näkemään nälkää;
mehän elämme hyvinvointivaltiossa.
Meillä on paljon vaatteita,
ja me vaihdamme niitä usein.
Meidän vaatteemme ovat muodikkaita,
ja niiden värit sointuvat toisiinsa.
Kaikki näkevät, että meillä on hyvä maku.
Tuo tuossa, jonka paita on riekaleinen,
ei ole meidän lapsemme.
Meidän lapsellamme on vaatetta
joka sään varalle,
ja niidenkin värit sointuvat toisiinsa.
Ihmiset näkevät,
että vanhemmilla on hyvä maku.
Ja mehän elämme hyvinvointivaltiossa.
Tarvitsemme ehostuksia ja tehostuksia,
viihdettä, kokonaisia viihdehuoneita
stereoineen ja videoineen.
Kohta meidän ei enää tarvitse
katsella ikäviä uutisia
sodista ja nälkäänäkevistä.
Voimme avata videolaitteemme
viihtyisässä viihdehuoneessamme
ja katsella vain hauskoja asioita.
Ja niitä voimme ostaa kaupasta."
-Pirkko Siirilä-
