Kohtaahan se lopulta meidät kaikki, mutta siltikin se järkyttää jättäen olon epäuskon ja turtumuksen rajamaille..
mutta elämä jatkuu ja minä ainakin aijon nauttia joka hetkestä vaikka henkimenisikin tänään huomenna viikon tai vuosien päästä ja mittään mitä teenkin en suostu katumaan..
(niin klisee lause kun tämä onkin niin kerranhan sitä vaan eletään)
joten kipikset sille ja elämää kohti..