Nyt mä elän sitä aikaa, jolloin mun pitää tehdä kaikki se, mitä saan katuu sit vanhana.
Tuleekoha täs kiire?
Ei tuu.
Mut tää on vielä sitä aikaa, jolloin saa tehdä vähän pieniä ja suuria tyhmyyksiä, viisastumista odotellessa. ;P
Ohimenevää.
Ja siksi niin arvokasta.
Pitää tehdä juuri niitä asioita, joita haluaa siinä ainoassa elämässään tehdä.
Kun vissiin ei tuu toista tilaisuutta.
Ja voihan se peli kilahtaa poikki jo vaiks ensiyönä, kuka tietää. Jos ei enää herääkään.
Joten riemuitaan, rikastutaan ja rakastutaan <3
Iloitaan elämästä, otetaan kaikki irti. Mä ainaki teen kaikkeni.
Eikä siinä mitään katumista sitten olekaan. ;>
