On se jännä että sitten vasta tajuaa miten rakas tai tärkeä toinen toiselle on,kun sen toisen menettää tai meinaa menettää. Siltikin sitä vaan ajattelee että noh paskaaks tässä,mitäpä minä sillä ja sen ystävyydellä tekisinkään vaikka tosiasiassa on aivan totally hukassa ilman sitä toista.
Joskus niinkin pieni sana kuin anteeksi,voi muuttaa asioita todella paljon. Vaikka pienimmästäkin syystä kannattaa opetella sanomaan se anteeksi,ja näyttää toiselle kuinka tärkeä ja rakas se toinen toiselle on. Joskus voi olla liian myöhäistä ja silloin ei enää sana anteeksi riitä,silloin on jo peli menetetty ja that's it.
Aina kannattaa yrittää edes korjata asiat oikeaan suuntaan,vaikka joutuisi nöyrtymään ja "matelemaan" mutta koskaan ei kannata vaan antaa asian olla jos toinen on todella rakas ja tärkeä. Silloin se on sen arvoista että nöyrtyy ja opettelee nöyrtymään,anteeksi pyyntö ja anto on opettelemisen arvoinen asia ja sitä kannattaa myös opetella käyttämään. Koska jos sitä ei käytä,kohta huomaakin että sitä on ihan yksin,ilman ketään ja sitten ei enää ole ketään keneltä pyytää anteeksi ja vaikka pyytäisitkin niin se on jo silloin liian myöhäistä.
Anteeksi on niin pieni sana,mutta sille jolle sen sanot se sana on suuri ja sillä on aivan erityinen merkitys. Olitpa sinä sitten vaikka haukkunut toisen aivan lyttyyn,lyönyt toista tai tehnyt jotain muuta,niin jos vaan aihetta on niin sano se pieni sana joka voi sille toiselle olla todella suuri.
Minähän innostuin jaarittelemaan anteeksi annon ja pyytämisen tilanteista mutta omalta kohdalta voin sanoa että AINA kannattaa pyytää anteeksi,ei se ota jos se ei annakkaan ja tärkeintä on että on edes yrittänyt.
