Tiedän tasan tarkkaan mist oon kertomas/
kokemust asiast,mun arvista,kipeist muistoista/
oli raskast olla huumenuori, vaik’ sanoisit itserakkaaks/
alkoholi virtas suonis ja aloin huumeil laiffii raiskaa/
mietin monta kertaa douppaanko,jep ja koira koiran tunnistaa/
frendit haihtu pois/
vain viina,huumeet kuvioissa/
hilluin jossain elämän rajamailla/
elämä hajalla/ pohjalla,niinku yleensä Lohjal
ainoot frendit oli jotkut nistit with extaasi/
jäin kerran kiinni ja mutsi sai hirveen slaagin/
”ei enää ikinä!” mä kyyneleet silmissä lupaan/
onneksi sain kun sainkin ansaittuni mukaan/
STOP! mieti
tää maailma ei jätä paljo valinnanvaraa/
vaikka kuinka raataa/
polttoo dokaamist ja pommaamist /
parempaa en kait tuu saamaan/
mut moni ei tyydy samaan/
vaan saa ehkä jotakin aikaan/
joku ettii elämänsä vastausta/
lievittääkseen katumusta/
toivoen vapautusta/
ehkä turhaan, ilman tulosta/
aina joku hidastaa vaik olisit täydes vauhdissa/
jokasel on aikansa,paikkansa/
vaik jokasel se ei oo tiedossa,vaan piilossa/
ei koskaan saa lopettaa sen etsimistä/
se voi olla vaikka missä/
vaikka hän joka istuu sun vieressä/
tuo tyttö kyynelissä/
ehkä huumeiden vietävissä/ikävissään
tähän paskaan vast sillon havahtuu/
kun kunnolla sattuu, tekojaan katuu/
tää juttu ei mun päähän mahdu,
tullaan kait aina kelaa et mitä sulle tapahtu/
ei ikinä oltais uskottu, et sult löyty sellanen puoli/
olisitko voinu jotenkin säästyy siltä vitun luodilt/
rest in peace Jonna, ei enää kipuu, eikä vitust huolii/
tuut aina olee meitsin sydämes, ja varmast’monen muunkin/
niist pienist koetuist hetkist saan sua onneks kiittää/
mut nyt vasta tajusin että pelkkä hetki ei enää riitä../
... suru..
