Ihmiset, ensimmäisenä haluan sanoa, että olen vilpittömästi pahoillani niiden puolesta, jotka jotain menettivät 7.11.2007 tapahtuneessa Jokelan koulukeskuksen ammuskeludraamassa. Todella typerää, tarpeetonta ja valitettavaa. En puolustele tekijää millään muotoa, palakoon helvetissä minun puolestani, mokoma oikeistoradikaali.
Haluan kuitenkin sanoa, etten aio laittaa yhtäkään kiertoviestiä, ruusua mesenimikkeen eteen tai kynttilää ikkunalaudalle tapauksen johdosta. Lapsellisesti toivon, että "hyvinvointiyhteiskuntamme" voisi pikkuhiljaa kääntyä kohti suuntaa, jossa kansalaisluottamus tarkoittaisi myös perusluottamusta lähimmäisen inhimillisyyteen, siihen, että kuitenkin suurin osa meistä "taviksista" kykenee terveeseen myötätuntoon, osanottoihin ja tukemaan tukea tarvitsevia, ilman, että sitä tarvitsee erikseen todistella.
Haluaisin, että voisimme keskittyä pikkuhiljaa olennaiseen, tässä tapauksessa auttamaan niitä, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Tragedia on - kuten sanottu - tarpeeton ja surullinen tapahtuma, mutta ei sinällään suoranaisesti kosketa minua millään tapaa, mikä asettaa minut moneen muuhun nähden varsin onnelliseen asemaan. Minusta on tämän aseman väärinkäyttöä kanavoida energiaa siihen, että murehdin niitä, jotka todella kärsivät, vaikka en heitä millään muotoa edes tunne, kun voisin sen sijaan kantaa korteni kekoon yhteiskunnan muuttamiseksi edes hitusen tervehenkisemmäksi paikaksi.
Syyllisten etsiminen ja myötätunnosta toisten asioiden murehtiminen ei ole rakentavaa, toisin kuin esimerkiksi toimivien ratkaisujen etsiminen tämäntyyppisten tragedioiden estämiseksi jatkossa. Miettikää myös sitä, montako ihmistä päivittäin kuolee erilaisten väkivallantekojen, päihteiden väärinkäytön, hoitamattomien mielenterveysongelmien ja muiden sosiaalisten puheenaiheiden (jotka ovat ilmeisesti teille vaan hyvä puheenaihe) seurauksena. Kertokaa myös, mikä on virallinen raja sille, kuinka monen (ja minkä ikäisen) ihmisen on kuoltava, jotta rupeatte yhtä toimeliaasti kanavoimaan energiaanne turhuuksiin, vai onko kenties kyse siitä, että tapauksen tulee ylittää valtakunnallisten tiedotusvälineiden uutisointikynnys?
Auttakaa niitä jotka apua tarvitsevat, mutta työntäkää alempiin kavitaaleihinne mesekukkanne, kynttilänne ja kiertotekstarinne, joilla tuette ainoastaan puhelinyhtiöitä. Minun ei pitäisi tarvita erikseen osoittaa kenellekään, että olen pahoillani tapauksen johdosta, sen pitäisi olla itsestäänselvää.
Jättäkää minut rauhaan saatana.
