Tästä alkaa se mihin kaikki loppuu/
Mihin kaikki päättyy ja mihin kaikki sortuu/
Tää on se kipu sisäl mikä pistää ajatteleen/
Ajan mateleen ja taas vaan vilistään sanat eteen/
Sanat jotka pääni sisällä nyt pyörii/
Jotka valvottaa taas mua koko läpi yön sit/
Pistää muisteleen miks luotasi sä mut pois työnsit/
Ja Vihdoin viimein onnelisuuden mä myönsin/
Nyt on se hetki kun vene satamaan rantautuu/
On vaan pakko vain elämän armoille antautuu/
Mun tuskan kyyneleni vettä pitkin kantautuu/
Ja muistelen niit kyyneleitä vielä sit ku vanhaks tuun/
Kaikki muistot virtaa pelottavan kaukana/
Ystävätkin kaiken vanhan kehottaa vaan haudata/
Mut en mä pysty enkä mä haluu/
Ei kukaan kysy eikä pysty tätä tajuun/
Kertsi:
Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan/
Ei mikään kestä ikuisesti mut en sure ainakaan/
Vanhat haavat paikataan vielä joskus pysyvästi/
Mut nyt on aika lopettaa siks jätän nyt hyvästit/
Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan/
Kaikki muistot sust vielä kauas haudataan/
Mut kun näen sut ja sä katsot kysyvästi/
En ikinä pystykkään sanomaan hyvästi/
Kaikki alko hyvin mut sit se piti jättää/
Se kehen luottaa selkänsä kääntää/
En haluu miettii en vaan pysty vittu enää/
Yksin oikeestaan olikin helpompi elää/
Mä kaipasin välil ja kaipaan edelleen/
Pakko päästä yli ja teen sen hymyillen/
Tie kääntykin auringosta sateeseen/
Mut sade loppu en palaa enää menneeseen/
Must tulee vielä ehkä onnellinen yksin/
Mut se en ollu mä joka kaiken tän tyri/
Ei se ollu helppoo ja mä kaiken sen nielin/
Uskoin sua sä vaa aina säälissä kierit/
Vuodan verta enkä saa sitä päättyyn/
Sydän kivee ja verikin jo jäätyy/
Muistot tappaa sisäisest aina kun painan pään tyynyyn/
Ainoo mikä enää vallitsee on kylmyys/
KERTSI
Kiitos ystävät kun ootte jaksanut tukee/
Ei pysty ajatuksiani tästä sanoiks pukeen/
Mutta niin kaikki teistä kun Jenna ja Laura/
On teidänkin kans ollu ihanaa hengaa ja nauraa/
Vaikkei enää yhes olla se ei meinaa etten välitä/
Mut käsitän et ystävin on pääasia hävitä/
Rakkautta tulee ja rakkautta menee/
En mä ketään haluu satuttaa mut niin se vaan menee/
Täst on mun mielest ihan turha enää jauhaa/
sä satutit mua ja se paska kesti kauan/
En pysty nauraan enkä edes halua/
Mä kostan viel sillon sua ei varmaa naurata/
Viilsit mun haavoja tuhosit sisältä/
Jätit ulos sateeseen ja lähdit itse menemään/
Työnsit miekan suoraan läpi mun sydämestä/
Kiitti näist arvist ja monist kyynelistä/
KERTSI
