nad

Päivä menee omituisesti horroksessa mielipuolisesti pipertäessä. Millä vuosituhannella mä taas elinkään?? Olo on ku styroksilevyllä... jäykkä, kalpea, ja tehty oudoista aineksista. Viinanlöyhä, verestävät silmät ja kuolemanhajuiset röyhyt.. Aah! Tää on saletisti elämää.

Kauhupätkää pakko katsoa..aivot narikkaan ja suolia, silvontaa...verta!!
Saanko traumoja ja verenmakuisia painajaisia....ööö..toivottavasti!

Ja himotupakointia vaikka oksettaa...ihan pakko..

Koordinaatiohäriöitä ei pidä unohtaa..kun menee parvekkeelle..tupakoi siinä kaikessa rauhassa ja jauhaa paskaa..sisäänmennessä lyö ensin nenänsä betoniseen seinänkulmaan..refleksinä pelästyminen ja pään heilauttaminen taakseppäin, jonka seurauksena takaraivo kolahtaa ikkunoilla päällystetyyn parvekkeenoveen. PAM!

kipuja....