yöPerhonen

Jos en huomenna olisi täällä niinkuin nyt veri virtaavana suonissani, luut runkona olemukselleni. Jos en makaa kiinni sinussa aamulla älä pelkää en ole poissa. Olen vain kuollut ja ruumini eloton, mutta olen läsnä joka hetken, sillä annoin sinulle sanani. Lupauksen. Tulen sinun ihollesi aina ensimmäisen pisaran koskiessa asfalttia. Olen osana sinua kun hengität minut ulos pakkasen höyrynä talvisena yönä. Minä hyräilen sinun korvaasi, kun kuulet lapsen nauravan ja hivelen hiljaa kättäsi kun upotat sen luonossa puhtaana virtaavaan puroon. Olen katseessasi 10 uutisissa kun katastroofi järisyttää kauko maata jonka kohtaa tuho ja epätoivo. Mutta tuhon jälkeen on hiljaisuus, jota seuraa jälleen syntymisen kuhina siitä kun kaikki auttavat toisiaan ja ovat yhtä. Ja kaukana tuosta kaikesta itää tuhkassa siemen, minä nousen tuhkasta ja ajattelen sinua.