kertosäe:
Rakastanko paljon vai vihaanko liikaa
Nää tunteet sisälläni taistelee kilpaa
Taas mietin sua isä ja itken salaa
Mutta eihän miehet itke mieleen sanonta taas palaa
Rakastanko paljon vai vihaanko liikaa
Nää tunteet sisälläni taistelee kilpaa
Taas nukahdat tuoliin kanssa tyhjän viinalasin
Muistatko vielä mut rakkaudella poikasi
Isä mulla on sulle pari sanaa sanottavaa
Vaikka mul ei ookkaa sulle paljoo sanottavaa
Me nähdään keskimäärin kaksi kertaa vuoden aikana
Voisit tulla käymään oisin kyllä silloin paikalla
Luulet kait että mä oon välinpitämätön
Ei suakaa koskaa näy oot mulle ku isä näkymätön
Olit pienenä iso roolimalli oma sankarini
Viina sut vei vaikka pienin käsin pidin susta kiinni
Kasvoin vanhemmaksi tajusin todellisuuden faktat
Et pysty olee ilman viinaa aina vitun fakta
Muistan joka kerran ku äidin kanssa riitelitte
Sana 'tahdon' muuttu avioeroks se siitä sitte
Ei meillä ollu ihmeperhe ku disney videossa
Alku näytti hyvältä mut nyt kaikki asiat on vinossa
Välillä onnelliset tarinat näin vaan menee
Mutta onneksi tässä tarinassa pojasta polvi paranee
kertosäe
No miten tänki nyt alottas on vaikeeta tiedän
Isästä ku puhutaan vaivaa mun mieltä
Tunteet niin vahvat ne lapsuuteen pohjaa
Aina - hahmo sua oikeeseen ohjaa
Mut isä jos omaa kylmät tunteet ei yhteistä aikaa
Sä kuulet vaan nuhteet ei välit pysy kunnossa
Kasvaa poika vieraantuu kokonaa tunne himas valtaa pään
En haluu olla kotona mihinkä se johtaa
Ei puhuta ees enää tunskin enää tunnetaan
Maailmat niin erilaiset kohtaamiset paskamaiset
On vaikeeta korjaa ku viinaki muuttaa mielipiteiden suuntaa
On se niin julmaa joutuu äiti itkee turhaa
Sä et oo mun isä sä et oo mun poika
Mikä on ratkaisu kun ei kumpikaan voita
Mul on vähän sanottavaa mun parahin isäni
Olit mulle paras opettaja mut en tiedä miks kävi
Nii kusisest et aloit juomaa mun olo kusinen
En pysty tuomaa enempää sisältöö elämää
Tuntuu et oon menettäny sut melkee kokonaa
En saa irti ees elettä nyt
Kai toivoisit et sun viinan kittaus loppuis
Ja muutenki väärälti kulkeminen rauhottus
Silti toiveet on oikeet ja ne elää mun sisälläni
Itkettää vitusti ku pahaolo isälläni
Pyydät poikaas käymää mut mulla aina kiire
Toivon et suurempi ihme vihdoinki suurempi tuulenvire
Puhaltais elämään ku tuun kuulen siit et
Oot sekoillu taas kerran ja joudun suree kumminki et
Kauanko tää kestää et oo kuitenkaa teräsmies
Ja oisko kaikki helpompaa jos mutsiki eläis viel
kertosäe
