tukisukka

Ajatuksemme on elämämme suola, ja elämänne tavoitellaksemme hyveitä... Elämällämme ei ole mitään yhtä suurempaa tarkoitusta.. vai onko? ehkäpä sillä on. tuskinpa saan sitä koskaan tietää, mutta eipä se taida häiritä omaa elämääni. Mutta voimme suurimmaksi osaksi päättää mitä teemme elämällämme. haluammekos olla muiden taakkana? vaiko kenties rakentaa jotain hyvää ja pysyvää.. tai ehkä haluamme vain nimemme historian kirjoihin, jotta tulevat sukupolvet meidät muistaisivat. Se mitä teemme on jokaisen henkilökohtainen valinta ja meidän tulisi tuke heitä siinä valinnassa. Mutta entäpäs jos ihanteemme menevät ristiin? pitääkö sen takia sotia ja kylvää kuolemaa?? ovatko ne kaikki kuolleet ihmiset sen oman arvomaailman tavoittelemisen värtti? omien ihanteidensa tavoittelemiseen ei pitäis tarvita yhtään kuolluta ihmistä, eikä eläintä. Mutta miksi näin käy silti jatkuvasti? olmmeko me ihmiset todella niin sokeita että teemme mitä tahansa saadaksemme omat ihaneet ja arvot koko kansan tietoisuuteen?!? tai pahmpee ajaa omat arvonsa ja ihanteensa koko kansaan väkipakolla. Nykyään koitamme parantaa maailmaa sotakeinoin. onko siinä mitään järkeä? se olkoot jokaisen henkilökohtainen päätös.