Onnen kauniin sain, kun sinut ma näin,
onnestani, kun mä haaveilin.
Olet minun haavemaailmain,
olet minun kallis – unelmain.
Näin silmistäsi katseen onnellisen,
se oli kuin loiste – auringon.
Sain sydämeeni tunteen rakkauden,
sen tunteen tahdon jättää sydämeen.
Me olimme onnen taivaassa,
ma yksin sinua – vain jumaloin.
Onnen kanssas, kun ma jaan,
se toive kaunein on,
se olkoon onnemme – kaunis satumaa.
Näin rakkautemme on niin ihmeellinen,
kuin sadun unta nähnyt silloin ois.
Voi, kun uni koskaan loppuis ei,
tää uni meidät onnen tielle vei.
Kuin iskee salamat nuo taivahan,
niin salamoiden lyöpi sydämein.
On meidän onni varmaan ikuinen,
sen rakkain tunnen sydämessäin ain.
