Sua rakastan, vaikka teit selväks ettet rakasta mua.
Tukehduin tunteisiini.
Yritin ymmärtää sua..
Yritin olla mukava ja hauska.
Yritin olla piittaamatta sun sanoista.
Aloin vaan itkeen enkä tajunnut ettei se kannata.
Meikit valu vaan naamalleni.
Yritin ymmärtää sun sanojas ja mietin asioita joita sanoit mulle.
En tiennyt et oikeesti rakastuin suhun.
En ikinä uskaltanut sanoo et rakastan sua.
Tiesin loppu peleissä et sää leikit vaan.
Ei ikinä olis pitäny mennä siihen leikkiin mukaan.
Mua pelotti ku menetin ohjani sulle.
Vaikka mulla onkin sun numeros, en uskalla kirjottaa sulle tekstaria.
Koska pelkään mitä vastaat.
Jos ees ikinä vastaat mulle mitään.
Tunteet ei kuitenkaan ikinä kadonnut.
Sua pitäis ymmärtää..
Ihan kun mulla olis aikaa..
Vaikka mulla ei oliskaan aikaa, nii koitan olla ajattelematta sua.
Vaikka olisinkin väsynyt kaikkeen..
Ajattelen silti sua!
Olis pitäny olla varovainen sua kohtaan.
Olis pitäny varoo itteeni.
Tuntu oudolta ku tunsi outoja tunteita sua kohtaan..
Olis pitäny uskaltaa sanoo et:
Rakastan sua...
Mut miten olisit reagoinut siihen?
Onneks osaan silti olla sun kanss kavereita.
Puhua niitä näitä ja osaan jopa nauraa sun kanss..
Ennen en uskaltanut..
Nyt uskallan..
Kiitos sun <3<3<3<3<33
