Mi

Runo jolla ei ole nimeä ja joka on kirjoitettu junassa matkalla jonnekkin.


Yksinäisyys syö minua sisältä
Vaikka olisin joukon keskellä
Tiedän olevani yksin ilman
ymmärtäjää.

Yritän pysähdyttää sydämmeni,
notta se lakkaisi tuntemasta
vihaa, rakkautta,yksinäisyyttä

Tahtoisin vain maata pimeässä
leijuen, tuntien maailman äänet
ympärilläni, välittämättä niistä
tuntematta tuskaa, tuntematta mitään

Mutta nyt tunnen ja tiedän vain
ympärilläni kohisevan yksinäisyyden.
Sen kylmän tuskan, pelon kauheuden

Mutta kestänhän minä sen
Minun on pakko.
Yrittää katsoa huomiseen,
josko se toisi lohdun minulle
Toisi ymmärtäjän
veisi yksinäisyyden.