muistan ku olin joku n.varmaan 13-14wee ku sut ekan kerran tapasin...olit niin vitun kuumaa kamaa muijien mieles...mulle olit ihan uus juttu kun en sua tuntenu enkä sua niin hirveen coolin pitääny niin ku muut sua ylisti ja vähän mollaski...no mut joka tapauksessa kaikki mulle oli sanonu et sä et muijaa 2 viikkoo pidempää kattele,vedät vaan tyylil et otat ja heität pois...
mut se hän mua vast alko kiinnostaa mistä moinen käytös johtunee...sit sä vaan yks kerta mulle soitit ja siitä kaikki sit lähti sä pelasit sun pikku pelii ja mä lähin mukaan,pistin kaikki peliin päätin et se joka leikkiin ryhtyy se sen loppuun kestäköön..no siin meni sit pari hyvää frendii sivus mut onneks sain ne takas.mut loppuun asti pelattiin kävi vaan vähän hunosti ku en kavereita kuunnellu,susta aloin välittää mut tuunteni peitin viimeseen asti,kaikki multa kyseli et miten ootte noin kauan pyöriny en vieläkään oikeen tiedä mitä se säätö oli mut silloin kun sut tapasin se mun elämän muutti...mä tein sit jotain mitä en olis halunnu olin sen toisenkaa suoraan sun edes,koska kaiki mua niin pelaajana piti en voinu sortuu rakkauden tielle...väität et se satutti ja uskonkin sen koska kukaan ei ole aivan tunteeton...nyt ollaan jo isoi ja ollaan vielki säädetty harvoin sillointällöin,haluisin vaan tietää miks tukeudutaan toisiimme vaikkei yhteyttä muuten pidettäskään???miks kohtalo meijät aina yhteen tuo vaikka kumpikaan ei rakkauden tunteita edes tunne toista kohtaan...
