Olet suunnitellut sanovasi jotain jo pitemmän ajan..
Miksi et sano?
Etkö uskalla?
Olisiko siitä haittaa jollekkin?
Haluatko pelata varman päälle?
Etkö ole saanut sopivaa tilaisuutta?
Et ole varma haluatko sanoa.
Uskot, että sillä ei ole merkitystä.
”Olet ihan niinku kaikki muutki”
Vieläkin ravaa edestakaisin.
Syöpyneiden ajatusteni seassa.
Olen kohauttanut näitä sateenkaarien
aarteen metsästäjiä ennenkin.
Miksi en tekisi sitä nytkin?
Jos olet oikeasti sitä mieltä,
niin en sille mitään voi.
Harvat ovat saaneet sen lahjan.
Viedä toinen kynän sisälle.
Painautua yhdessä jouseen,
odottaen vain hetkeä,
jolloin vapaudumme.
Usko pois.
Kyllä minä tiedän..
En vain tiedä mitä itse tiedän.
Olen koittanut kurkistella
verhon toiselle puolelle.
Kuiskata niin hiljaa,
ettet varmaan edes kuule.
Koskettaa niin hellästi,
ettet varmaan edes tunne.
Haluatko, että katson pitemmälle?
Minä olen huominen.
Ylihuomenna olen jo toinen.
Viikonloppuna joku ihan muu.
Naamaria vaihtava hylkiö.
Koditon lottovoittaja.
Kuin lammas lasipurkissa.
Pieni ja avuton.
Toivoen omaa palloa,
jolla saisi leikkiä.
Ja odottaen kesää,
jotta pääsisi ulos leikkimään.
En suunnittele.
Tiedän kuitenkin yhden asian huomisesta:
Jatkan sanomisen suunnittelemista!!
