yöPerhonen

Mustasukkaisuus, tuo katala käärme. Vaanii uhriaan, hyökkää viattomaan poveen. Se puree, se rintaani raastaa, suoniini syöksee tappavaa saastaa. Se sydämmen kietoo hirttosolmuin ansaan, valheita kuiskii korvaan. Todellisuus kompastuu harhaan ja menettää mielenrauhan. Onko se loppu, vai onko sydän tarpeeksi vahva? Mustasukkaisuus. Käärme. suhteen suurin uhka.

Mustasukkaisuudesta tulee helposti pakkomielle. minä en taida olla mustasukkainen pikemminkin neuroottinen. Vedän naurettavia johtopäätöksiä viattomista pikku flirteistä, enkä kertakaikkiaan pysty pitämään nokkaani erossa sieltä missä sitä vähiten kaivataan. kone pitäisi kieltää minulta kokonaan, sieltä pääsee näkemään kaiken mitä ei tahdo nähdä, käikki mitä ei halua tietää ja silti on pakko kaivaa esiin se kaikki.. tämä on loputon noidankehä, enkä tiedä missä sen porsaanreikä sijaitsee