Nimi:

Estrelanvuoristokoira

Kuvaus

”Rennot lavat,paheksuvat silmät, laskevat huulet,musta nenä, karvainen kuono,kiertyneet kynnet, vahvat jalat ja tassut, roteva runko, jykevät lonkat, vahva leuka, tuuhea häntä, lyhyt sekä vahva kaula ja lanteet.” Kuvaus jo 1600-luvulta.

Kategoria:

Lemmikit ja Eläimet

Perustettu:

18.01.2010

Jäseniä:

1

Rodun esittely

Lisätty 22.01.2010 - Kirjoittaja: simuru

Estrelanvuoristokoiran historiaa

Estrelanvuoristokoira kuten muutkin Iberian niemimaan mastiffit polveutuvat Keski-Aasian mastiffeista. Tämän huomaa hyvin, kun vertaa mm. estrelanvuoristokoiraa, kaukaasianpaimenkoiraa ja sarplaninacia. Estrelanvuoristokoira on yksi Iberian niemimaan vanhimmista roduista, ellei jopa vanhin. Legenda kertoo tämän näköisen koiran taistelleen roomalaisia vastaan portugalilaisten paimenten, Viriatojen rinnalla jo vuonna 200 eaa. Totta tai ei, niin tunnettu runoilija Bras Garcia de Mascarenhas kuvaa viriatojen koiria tähän tapaan:



”Rennot lavat, paheksuvat silmät, laskevat huulet, musta nenä, karvainen kuono, typistetyt korvat, kiertyneet kynnet, vahvat jalat ja tassut, roteva runko, jykevät lonkat, vahva leuka, tuuhea häntä, lyhyt sekä vahva kaula ja lanteet.”

Osuva kuvaus estrelanvuoristokoirasta 1600-luvulta


Estrela-vuori on Portugalin korkein kohta, 1981m merenpinnan yläpuolella. Vuori on ja oli erinomainen asuinpaikka Iberian sudelle ja aikoinaan susi kanta oli erittäin tiheä tällä alueella. Ruskea karhu on tänä päivänä hävinnyt alueelta, mutta niitäkin on aikanaan elänyt runsaasti Estrela-vuorella. Estrela-vuoren paimenien täytyi, joka päivä vaeltaa ylös vuorella sijaitseville laidun maille. Paimenet karjoineen joutuivat usein susilaumojen hyökkäysten kohteiksi ja nämä paimenet tarvitsivat vahvan ja rohkean koiran turvaksi, puolustamaan heitä petojen hyökkäyksiltä, sekä ryöstäjiltä. Tämän koiran täytyi olla vahva rungoltaan ja iso kooltaan, että koira pystyisi tappelemaan, mutta kuitenkin nopea ja notkea mikä salli koiran juosta vapaasti vaikeassa maastossa. Koiran tuli olla myös erittäin viisas ja sitkeä selvitäkseen Estrela-vuoren vaikeissa ja ankarissa olosuhteissa, tärkeää oli myös se, että koira oli perusterve, sillä siihen aikaan ei ollut lääkkeitä eikä lääkäreitä. Koiran täytyi olla aina valmis puolustamaan omistajaansa ja laumaansa.

Rodusta tuli juuri tällainen kahdenlaisen ”valinnan” ansiosta, toisenlaista valintaa teki ihminen risteyttämällä ainoastaan yksilöitä, jotka olivat heidän mielestään parhaita tehtävässään ja luonto taas hoiti valintansa karulla tavallaan, sillä vain vahvimmat ja terveimmät yksilöt säilyivät hengissä. Estrelanvuoristokoiralle kehittyi kaksi erilaista karvatyyppiä lyhyt- ja pitkäkarvainen. Pitkäkarvainen koira oli yleisempi Manteigasin alueella, kun taas lyhytkarvaiset olivat suositumpia Seian ja Gouveian alueilla. Tänä päivänä pitkäkarvainen tyyppi on paljon yleisempi, kun taas lyhytkarvainen versio on harvinainen jopa Portugalissa. Paimenet varustivat koiransa metallisilla piikkipannoilla, suojatakseen koirien niskaa hyökkäyksiltä, samasta syystä koirilta typistettiin myös korvat. Koirat vartioivat laumoja 2-6 koiran ryhmissä. Koirat jätettiin päiviksi yksinään karjan kanssa laidunmaille, jossa ne jatkuvasti tarkkailivat ympäristöään lauman yläpuolisilta piilopaikoilta. Illan tullen koirat palasivat lauman kanssa kotiin, jossa koirat saivat nukkua lähellä karjaa, puolustaen ja vahtien samalla myös omistajiaan. Toisinaan koiria käytettiin "vetojuhtina" kärryille joissa kuljetettiin mm. maitoa ja juustoa.

1900-luvun alussa sudet ja karhut alkoivat käydä harvinaisiksi Estrela-vuorella ja laumanvartija koirat kävivät tarpeettomiksi, tämä oli kohtalokasta estrelanvuoristokoiralle. Haukkujan virkaa pystyi hoitamaan pienempikin koira, joka ei syönyt niin paljoa. Paimenet eivät enää välittäneet rodusta ja estrelanvuoristokoira hävisi lähes täysin. Onneksi oli kuitenkin muutama ihminen, jotka halusivat säilyttää rodun, joka oli niin jalo ja kaunis. Nämä ihmiset valitsivat yksilöt ja tyypin joita jalostivat ja joista loivat pohjan sille, mikä estrelanvuoristokoira on tänä päivänä. Virkistysmatkailun lisäännyttyä rotu alkoi käydä tutuksi tavalliselle portugalilaiselle ja joitakin yksilöitä päätyi herraskartanoihin. Herraskartanoista rotu löysi tiensä näyttely kehiin. Pikkuhiljaa rotu alkoi tulla tutuksi myös ulkomailla ja ensimmäisenä ulkovaltoina estrelan adoptoivat Englanti ja Alankomaat. Ensimmäinen estrela saapui suomeen 80-luvulla.

Ensimmäinen rotumääritelmä estrelanvuoristokoirasta laadittiin vuonna 1933. Rotumääritelmän laati professori Manuel Marques. Rotumääritelmän julkaisu antoi kasvattajille rajat ja tavoitteet, joiden mukaan jatkaa jalostus työtä kohti homogeenisempää tyyppiä.

"Harvat koirat ovat niin täysin elinympäristönsä tuote kuin estrela, joka ei ole niinkään koira kuin elämäntapa (elämäntapa, joka ei ehkä kovinkaan kauan säily ennallaan), ja elleivät ihmiset ymmärrä edes jotain sen kaikista vivahteista, he eivät koskaan pysty saamaan oikeaa tuntumaa rotuun."

(Roger F. Pye kirjassaan Estrela mountain dog)


Estrelanvuoristokoira kuuluu Iberian niemimaan ikivanhoihin laumaa vartioiviin paimenkoiriin.Tätä perintöä tulee kunnioittaa ja pyrkiä pitämään huolta rodun käyttökelpoisuudesta sen alkuperäiseen tehtävään. Estrelan tulee olla perusterve, rakenteensa puolesta vahva, kestävä ja ketterä. Sillä on taipumus keskinkertaisiin linjoihin, eikä sen tule olla liioiteltu minkään suhteen.

Sen tulee omata rodulle ominainen vahva vartiointi taipumus ja epäluulo vieraita kohtaan, kuitenkaan sen ei tule olla arka tai aggressiivinen. Omistajan läsnä ollessa sen tulee olla vieraidenkin käsiteltävissä.


Rodun kehittyminen

Seuraava on suora lainaus Roger F. Pye.n kirjasta: Estrela Mountain dog

Ominaisuudet, jotka mahdollistivat koiran kunnollisen työskentelyn sen elinolosuhteissa, kehittyivät hitaasti vuosisatojen kuluessa. Sen oli välttämättä oltava suuri, erittäin voimakas ja kestävä koira, koska sen piti pystyä taistelemaan suden kanssa ja tämä vaati syvää leveää rintaa, missä oli paljon tilaa sydämen ja keuhkojen työskennellä kunnolla sekä vahvaa, laajaa ja lihaksikasta selkää ja kupeita. Siitä huolimatta sen kokoa rajoitti jossain määrin tarve liikkua ketterästi tiedusteluretkillä vuoristoisessa maastossa solineen, kivikkoineen sekä tulkoon sanotuksi, köyhä ruokavalio, minkä paimen pystyi tarjoamaan. Tällä koon rajoittumisella oli jonkin verran vaikutusta sen raajoihin sillä, vaikka se ilmeisesti tarvitsikin hyväluustoisia ja lihaksikkaita raajoja vuorten rinteillä liikkumiseen, takajaloilla ei ollut taipumusta asettua rungon alle, kuten usein laita suurilla koirilla (erotuksena pelkästään korkeista koirista), että ne pystyisivät kannattamaan suurta painoa, vaan näiden raajat saattoivat olla runsaasti kulmautuneet antamaan niille niin välttämätöntä ketteräliikkeisyyttä.

Voimakas suu, missä pitkät raatelevat leuat ja suuret voimakkaat hampaat, olivat olennaisia vaatimuksia sen sodassa sutta vastaan, samoin sillä oli taipumus kasvattaa vihollisen varalta tukeva ihopoimu tai paksu karvakaulus kurkun alle ja ympärille. Kuitenkin kaikki löysä nahka, varsinkin suun ja kurkun tienoolla, joka saattaisi sudelle kiinnikäymiskohdan, oli selvä haitta. Useimmista karjakoiraroduista huomaamme, että ne aika ajoin pitävät korviaan luimussa takana ja saattaa olla, että verrattain pienet taakse kääntyneet korvat olivat estrelan paimenten arvostamia ja etsimiä aivan samasta syystä, sillä itse asiassa, jos koiralla oli suuret roikkuvat korvat, paimen usein typisti ne ja toisinaan myös hännän.

Energiaa säästääkseen se kehitti helpon, melko pomppivan hölkkäaskeleen, mikä mahdollisti huomattavien matkojen taittamisen mahdollisimman pienellä voimalla. Se myös kasvatti runsaasti karvaa varpaiden ja polkutyynyjen väleihin suojatakseen jalkojaan lumelta ja vuoriston irtokiviltä sekä antamaan paremman jalansijan epätasaisella alustalla. Sen pitkä paksu häntä toimi vastapainona äkillisissä suunnanvaihdoksissa. Suojaksi äärimmäistä kosteutta ja kylmyyttä vastaan, joissa sen piti pitkiäkin aikoja elää, se kasvatti paksun, tiheän turkin. Luonteeltaan se oli, paitsi leppymätöntä vihaa sutta kohtaan luonnostaan epäluuloinen ja varuillaan oleva vieraita kohtaan, varoittaen äänekkäästi heidän lähestymisestään valmiina tarpeen vaatiessa myös kovempiin otteisiin, mutta rinnan sen omiin ja isännän mahdollisiin vihollisiin kohdistuvan raivokkuuden kanssa kulki syvä, joskin hieman epätarkka, kiintymys ja uskollisuus sitä ihmistä kohtaan, jonka kanssa se vuoriston yksinäisyydessä kuukausikaupalla yhdessä eli.


Ulkomuoto

Estrela on kookas kaarevalinjainen, mastiffityyppinen molossikoira. Säkäkorkeus on uroksilla 65 - 72 cm ja painoa n. 40-50kg , narttujen toivottu koko on 62-68 cm ja paino n. 30-40kg. Estrelasta on kaksi karvamuunnosta pitkä- ja lyhytkarvainen. Suomessa ei ole vielä yhtään lyhytkarvaista estrelaa. Estrelan karvapeitteen kuvataan muistuttavan vuohenkarvaa. Sen tulee olla vahva ja karkeahko, ei kuitenkaan liian kova. Karva on suoraa tai lievästi laineikasta, hyvin runsasta kummallakin muunnoksella. Normaalisti karvapeitteen paksuus vaihtelee rungon eri osissa. Raajoissa kyynärpään ja kintereen alapuolella karva on lyhyempää ja tiheämpää, samoin päässä. Korvissa karva lyhenee tyvestä kärkeä kohti ja muuttuu ohuemmaksi ja pehmeämmäksi. Karva on pitempää hännässä, joka on tuuhea, paksu ja pitkäkarvaisella muunnoksella hapsuinen, samoin kaulan ympärillä, jossa se voi muodostaa pienen kauluksen ja edelleen reisien ja eturaajojen takapuolella etenkin pitkäkarvaisella muunnoksella. Etenkin pitkäkarvaisella muunnoksella karkean karvan juuressa kasvava pohjavilla on hienoa, lyhyttä, runsasta ja tavallisesti vaaleampaa kuin peitinkarva. Sallittuja värejä estrelanvuoristokoiralle ovat kellanruskehtava, sudenharmaa, keltainen yksivärisinä tai laikullisina ja brindle.


Maailmailman estrela kanta

Portugalissa on rekisteröityjä estreloita noin 700 ja vuoristossa asuu vielä rekisteröimättömiä koiria. Hollanissa on noin 250 , Ruotsissa 100-150, Norjassa alle 100, Tsekeissä kymmenkunta, Englannissa 250, USA:ssa jokunen ja Virossa muutama yksilö. Ranskassa on vakaa kanta, mutta tarkkaa tietoa sen koosta ei ollut saatavilla. Suomeen ensimmäiset estrelat tulivat vuosina 1984-85, jolloin tuotiin seitsemän koiraa Ruotsista kahdelta eri kasvattajalta. Ensimmäinen Esterlanvuoristokoirapentue syntyi Suomessa vuonna 1989.

Kaikkiaan Suomessa on rekisteröity 821 (-84-06) koiraa ja koirakannan arvioidaan olevan tällä hetkellä noin 300-400 yksilöä.


Luonne ja käyttöominaisuudet

Nykyisin estrelat toimivat enimmäkseen maatilojen ja pihojen vahteina ja sekä seuralaisina. Estrelan soveltuu ominaisuuksiltaan parhaiten maaseudulle ja harvaan asutuille alueille. Vartiointitaipumuksensa ja kantavan äänensä vuoksi se ei välttämättä ole paras rotuvalinta taajama alueelle, eikä kerrostaloihin. Estrelanvuoristokoiria asuu myös kerrostaloissa, mutta se vaatii omistajalta paneutumista asiaan ja koiran huolellista tapakasvatusta. Estrelan menneisyys laumanvartijana tuo sille taipumuksen valvoa laajaa reviiriä, nykyiset pienet pihapiirit eivät riitä estrelan tarpeisiin. Huolellinen estrelan omistaja ei jätäkään koiraansa valvomatta irti pihalle. Vaan tekee sille tukevan, riittävän syvälle maahan kaivetun ja riittävän korkean (yleensä 2m) tarhan. Juoksulankaan estrela tottuu yleensä helposti, mutta se on aina koiran kannalta turvattomampi vaihtoehto ja susi alueella sitä ei missään nimessä tule käyttää. Estrela omaa vahvan vartiointi taipumuksen ja selkeän epäluulon vieraita kohtaan, se ei kuitenkaan saa olla arka tai pelokas. Vartiointitaipumus ja epäluuloisuus tulevat parhaiten oikeuksiinsa koiran ollessa omalla reviirillään, ilman omistajaa. Tällöin vierailla ei ole sinne mitään asiaa. Se ei kuitenkaan ryhdy aggressiiviseksi ilman todellista tarvetta. Oman reviirin ulkopuolella vartioiva käyttäytyminen on todella vähäistä. Omistajan läsnä ollessa koiran tulee olla vieraidenkin koskettavissa. Nykypäivän estrelan luonteista löytyy niille tyypillinen epäluuloisuus vieraita kohtaan sekä vahva vartiointivietti suurelta osalta koiria. Ikävä kyllä joukkoon mahtuu myös aidosti arkoja koiria, joista ei tosipaikan tullen löydy riittävää rohkeutta omaisuuden tai omistajan puolustamiseen. Selkeänä vähemmistönä ovat ylisosiaaliset koirat, jotka ottavat riemumielin vastaan niin tutut kuin tuntemattomat.

Oikean luonteen omaava estrela sopii hyvin nyky- yhteiskuntaan, koska sen tulee hyväksyä erilaiset tilanteet omistajan paikalla ollessa. Ne eivät ole aggressiivisia tai hyökkääviä ilman hyvää syytä. Puolustaakseen omistajaansa tai reviiriänsä estrela tarvitsee todellisen uhan.

Luonnetesti

Palveluskoirien testaamiseen kehitetty luonnetesti ei ole estreloille kaikilta osin hyvin soveltuva. Luonnetestin mukaan estreloilla ei ole suurta taistelutahtoa eikä saalisviettiä. Itsenäinen omistajasta riippumaton toiminta saatetaan helposti laskea toimintakyvyttömyydeksi Esimerkkinä pimeä huone, jossa estrela usein katsoo pärjäävänsä omillaan ja tutkailee tilannetta lähtemättä omistajan perään. Samoin estrelan vartioiva käytös on riippuvainen omasta alueesta ja siitä, onko sillä mitään puolustettavaa. Näin ollen se ei ole vahvimmillaan vieraassa paikassa. Kautta aikojen luonnetestissä on käynyt (11.09-04 mennessä) 28 koiraa.

Luonnetestillä mitattuna on tyypillinen Estrelan luonne seuraavanlainen:

Toimintakyky on kohtuullinen tai pieni, tähän estrelalla vaikuttaa varmasti että se ei ole omalla reviirillään

Terävyys on pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäys halua.

Puolustushalu on pääasiassa pieni tai haluton, taas on huomioitava että koira ei ole omalla alueellaan. Puolustushalua löytyy aivan toisella tapaa koiran ollessa omalla reviirillään.

Taisteluhalu on joko pieni tai riittämätön. Luonnetestissä sitä mitataan enimmäkseen saalisvietin pohjalta ja sitä estrelalla ei juurikaan ole.

Hermorakenteeltaan keskiverto estrela on testin mukaan hieman rauhaton (tähän varmasti vaikuttaa koiran paineistuminen testin kuluessa) ja tempperamentiltään kohtuullisen vilkas, sekä kovuudeltaan hieman pehmeä.

Luoksepäästävyydeltään testatut koirat ovat tyypillisiä estreloita, omistajan läsnä ollessa koiran tulee olla vieraidenkin käsiteltävissä. Testin mukaan ne ovatkin suurin osa hyväntahtoisia, luoksepäästäviä ja avoimia. Noin kolmasosa testatuista on luoksepäästäviä mutta hieman pidättyväisiä.


Terveys

Estrelanvuoristokoirilla on seurava perinnällisten vikojen ja sairauksien vastustamis-eli Pevisa ohjelma;

Pentujen vanhemmilla tulee olla virallinen lonkkakuvaus- ja kyynärkuvauslausunto. Lonkkien osalta rekisteröinnin raja-arvona on tulos C ja kyynärnivelten osalta tulos oltava 0 tai 1. Tulos on oltava voimassa jo astutushetkellä. Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet Vuonna 2002 jäsenistölle tehdyn terveyskyselyn perusteella n. 10 % koirista on jonkinlainen allergia. Muita yleisesti todettuja sairauksia ei varmuudella tällä hetkellä tiedetä. Muissa maissa ja kirjallisuudessa tavattavat sairaudet Ruotsista ja Englannista olemme saaneet tietoa koirista, joilla on iho-ongelmia. Tällä hetkellä ne ovat olleet yksittäistapauksia ja tieto niistä on saatu koirien omistajilta tai kasvattajilta.

Kommentit

Vain klubin jäsenet voivat kommentoida uutisia.