Nimi:

Owczarek podhalanski

Kuvaus

Puolasta lähtöisin oleva vartija-paimenkoirarotu. Rotu on vahva ja kookas: urokset ovat säkäkorkeudeltaan yleensä 65 - 70 cm, nartut 60 - 65 cm. Väri on aina valkoinen. Owczarek podhalanski tunnetaan tyynenä, älykkäänä ja valppaana.

Kategoria:

Lemmikit ja Eläimet

Perustettu:

22.01.2010

Jäseniä:

1

Tietoa rodusta esim. rotumääritelmä ja historiaa

Lisätty 26.01.2010 - Kirjoittaja: simuru

Owczarek podhalanski - iso valkoinen vartija-paimen

Puolasta lähtöisin oleva vartija-paimenkoira owczarek podhalanski kuuluu roturyhmään 1. Rotu on vahva ja kookas: urokset ovat säkäkorkeudeltaan yleensä 65 - 70 cm, nartut 60 - 65 cm. Väri on aina valkoinen. Owczarek podhalanski tunnetaan tyynenä, älykkäänä ja valppaana rotuna. Podhalanski on usein varautunut vieraita kohtaan, mutta erittäin lämminhenkinen ihmisille ja eläimille, jotka kuuluvat sen laumaan. Se tulee hyvin toimeen sekä aikuisten että lasten kanssa ja on tarpeen tullen valmis puolustamaan heitä. Muita koiria kohtaan rotu käyttäytyy yleensä suopeasti. Se vartioi ja puolustaa sinnikkäästi, mutta hyökkää yleensä vain jos sitä uhataan.

Owczarek podhalanskia koulutettaessa on pidettävä mielessä sen erityispiirteet: toisaalta itsenäisyys, ylpeys ja verkkaisuus, toisaalta miellyttämisenhalu sekä taito tulkita eleitä ja kehonkieltä. Laumanvartijakoiraa koulutettaessa johdonmukaisuus ja lempeä määrätietoisuus ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita.

Podhalanski on onnellinen saadessaan juosta vapaana ja omistaessaan reviirin, jota vartioida. Siitä on myös seuraa pidemmille lenkeille. Helppohoitoinen turkki on säänkestävä, joten koiranilmakaan ei ole esteenä ulkoilulle. Turkkinsa ansiosta rotu tulee toimeen ulkona läpi vuoden. Owczarek podhalanski
on tullut toimeen vuosisatojen ajan ilman erityistä huolenpitoa. Se onkin alkukantaisuutensa vuoksi rotuna varsin terve.

RODUN TAUSTAA

Podhalanski on kotoisin Puolan eteläosasta Tatran vuoristosta. Kotiseutunsa karuihin oloihin tottunut rotu selviytyy hyvinkin vaikeissa olosuhteissa. Suuren kokonsa ja erinomaisen säänkestävän turkkinsa ansiosta rotu on tyypillinen ja poikkeuksellisen kestävä paimentava ja vartioiva vuoristokoira. Podhalanski on luonteeltaan pysynyt vuosisatojen saatossa valppaana ja itsenäisenä vahtina, joka elää laumansa kanssa. Vaaran uhatessa laumaa suden tai ihmisen muodossa, on tämä rotu mahtava turva.

Historia

Owczarek podhalanskin alkuperä on sama kuin muiden isojen valkoisten paimenkoirarotujen. Ei ole tiedossa missä järjestyksessä rodut syntyivät, mutta niiden arvellaan olevan lähtöisin 1600-luvulta. Rodun historiasta on hyvin vähän tietoa, mutta joka tapauksessa se polveutuu itämaisista koiraroduista ja puolalaisena rotuna se on länsimaisia rotuja vanhempi, koska kansanvaellukset ulottuivat itä-Eurooppaan ensimmäisinä. Erään teorian mukaan podhalanski polveutuisi yli tuhat vuotta sitten tuoduista aasialaisista mastiffeista. United Kennel Club rekisteröi rodun 1.1.1995.

Rodun tulo Suomeen

Suomeen ensimmäiset podhalanskit muuttivat vuonna 1990 Bernoban -kenneliin Kaisa ja Vesa Törnille. Ensimmäiset suomalaiset podhalanskit syntyivät vuonna 1992. Isänä oli Dym Z Buczynowego Gniazda ja emänä Watra Spod Pindeli. Tämän päivän suomalaiset podhalanskit pohjautuvat hyvin paljon puolalaisiin linjoihin, mutta jo joitakin tuonteja on tehty mm. Ranskasta, Saksasta, Hollannista sekä Tanskasta. Suomessa on tällä hetkellä kolmisen sataa podhalanskia ja koko maailmassakin vain parisen tuhatta, eli rotu on erittäin harvinainen.

Rodun käyttötarkoitus

Omalla kotiseudullaan owczarek podhalanski työskentelee etupäässä vuoristolaitumella. Sen tulee löytää kaikki lampaat tuoden ne laumaan, sillä vuoristossa ei ole aitauksia. Lisäksi sen on suojeltava laumaa susilta, muilta petoeläimiltä sekä varkailta. Podhalanski pystyy taistelemaan susia vastaan eikä tarvitse siinä ihmisen apua. Podhalanskeja on käytetty aikoinaan myös vetokoirina kuormien vetämiseen eri osissa Eurooppaa. Kautta aikojen on isojen koirien tehtävänä ollut vetää maitorattaita maatilalta markkinoille, mutta nykyään sitä näkee enää harvoin ja vain matkailunähtävyyksinä. USA:ssa podhalanskeja on koulutettu jonkin verran poliisi- ja opaskoiriksi sekä armeijan tehtäviin. Suomessa podhalanskia pidetään pääosin pihanvahtina ja seurakoirana. Helppo ja kaikille sopiva seurakoira podhalanski ei kuitenkaan ole, sillä rodun alkuperäinen käyttötarkoitus on jättänyt siihen vartiokoiran vaistot.


ROTUMÄÄRITELMÄ

OWCZAREK PODHALANSKI


FCI:n ryhmä: 1 lammas- ja karjakoirat
Alkuperämaa: Puola
Käyttötarkoitus: Paimen- ja vahtikoira
Rodun kunnioitusta herättävä olemus ja
kauneus tekevät siitä hyvän seuralaisen.


YLEISVAIKUTELMA

Voimakas ja tiivisrakenteinen koira, joka ilmentää kestävyyttä ja liikkuvuutta.
Tärkeitä mittasuhteita: Suorakaiteen muotoinen; urokset ovat hieman lyhyempiä kuin nartut.
Käyttäytyminen/luonne: Rauhallinen, älykäs ja tarkkaavainen.
Pää: Kuiva ja sopusuhtainen runkoon nähden, asennoltaan keskikorkea sekä seistessä että liikkeessä.
Kallo-osa: Sivulta katsottuna hieman kaareva, otsauurre on matala.
Otsapenger: Selvästi havaittava, mutta ei jyrkkä.
Kirsu: Keskikokoinen ja väriltään musta; Sieraimet ovat avoimet.
Kuono-osa: Vahva, vähitellen kapeneva ja samanpituinen tai hieman pidempi kuin kallo, kuonoselkä on leveä.
Huulet: Mieluiten tiukat ja tiiviit. Huulten reunojen tulisi olla mustat.
Hampaat/purenta: Hampaat ovat vahvat ja tasaisessa rivissä. Leikkaava purenta, tasapurenta sallittu.
Silmät: Keskikokoiset, ilmeikkäät, hieman vinoasentoiset ja väriltään tummanruskeat, silmäluomien reunat ovat tummat.
Korvat: Kiinnittyneet silmien ulkokulman korkeudelle tai hieman ylemmäksi, keskipitkät, melko paksut, kolmion muotoiset ja tiheäkarvaiset. Korvien etureuna on kevyesti päänmyötäinen. Korvalehdet ovat liikkuvat.
Kaula: Keskipitkä, lihaksikas, ei löysää kaulanahkaa. Kaulan karvapeite muodostaa tuuhean harjan. Kaulan ylälinja on selkää korkeammalla.
Runko: Pitkä ja voimakas.
Säkä: Selvästi erottuva ja leveä.
Selkä: Suora ja leveä.
Lanne: Leveä ja tiivis.
Lantio: Hieman viisto.
Rintakehä: Syvä, kylkiluut ovat viistot, eivät kovin voimakkaasti kaareutuneet.
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on hieman kohoava.
Häntä: Ei liian korkealle kiinnittynyt, asennoltaan selkälinjan alapuolella, innostuneella koiralla häntä nousee selkälinjan yläpuolelle, ei kuitenkaan kiertyneenä. Häntä ulottuu lepoasennossa kintereeseen. Hännänpää voi olla hieman kaartunut.

ETURAAJAT

Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat lihaksikkaat ja voimakasluustoiset, eivät kuitenkaan liian raskasluiset, edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.
Lavat: Tiiviit ja hieman viistot.
Välikämmenet: Hieman viistot.
Käpälät: Tiiviit ja muodoltaan soikeat kuten melko suuri nyrkki. Varpaiden välissä on karvaa. Päkiät ovat vahvat, lujat ja tummat. Kynnet ovat vahvat, tylpät ja tummat.

TAKARAAJAT

Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat kohtuullisesti kulmautuneet ja takaa katsottuna pystysuorat, sivusta katsottuna hieman taka-asentoiset.
Välikämmenet: Sivulta katsottuna pystysuorat.
Käpälät: Kuten etukäpälät.

KARVAPEITE

Karva: Päässä, kuonossa, eturaajojen etuosassa ja takaraajoissa kintereiden alapuolella karva on lyhyttä ja tiheää. Kaulassa ja rungossa karva on pitkää, tuuheaa, suoraa tai hieman laineikasta ja kovan tuntuista. Pohjavilla on tuuhea. Kaulassa on runsas kaulus, reisissä karva on tuuheaa ja pitkää ja hännässä on tuuhea viiri.
Väri: Yksivärinen valkoinen, pienet kermanväriset merkit eivät ole toivottavia.

KOKO

Säkäkorkeus: Urokset 65-70 cm ja nartut 60-65 cm.


Virheet: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan viheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Syvä otsauurre, puutteellinen pigmentti kirsussa, silmäluomien reunoissa ja huulissa. Vaaleat ns. karhun silmät, sisäänpäin kiertyneet silmäluomet (entropium), korkealle kiinnittyneet, taakse kääntyneet tai typistetyt korvat. Asennoltaan vaakasuora kaula, takakorkeus, jatkuvasti selkälinjan yläpuolella oleva häntä. Takaraajojen kannukset. Varpaiden välissä olevan karvan, kauluksen tai raajojen hapsujen puuttuminen.
Hylkäävät virheet: Liian matala otsapenger, suippo kuono, useiden hampaiden puuttuminen, ylä- tai alapurenta, ulospäin kiertyneet silmäluomet (ektropium), kihara tai silkkinen karvapeite, pohjavillan puuttuminen, laikullinen väritys, hermostunut, arka tai selvästi aggressiivinen luonne.
Huom. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneena kivespusseihin.

Kommentit

Vain klubin jäsenet voivat kommentoida uutisia.