Lisätty 06.10.2010 (muokattu 06.10.2010 12:57) - Kirjoittaja:
Lapin yliopiston professori Terttu Utriainen on tutkinut Suomen raiskausrikoksia kolmen vuoden ajan. Työn tuloksena syntyi teos Raiskaus rikosoikeudellisena ongelmana.
Utriainen kertoo, että tutkimusprojekti paljasti häntä itseään yllättäneen seikan Suomen raiskauksista.
- Seksuaaliseen väkivaltaan on usein liitetty seksuaalisen teon määritelmässäkin esiintynyt ajatus siitä, että tekijä tavoittelee “seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä”. Raiskausrikokset kuvastavat aivan jotain muuta. Uhreja on kuristettu, tapettu, uhattu silmien ja nenän puhkomisella, heitelty seinään ja aiottu heittää parvekkeelta alas. Kysymyksessä ei ole ollut mikään romanttinen seksin tavoittelu, vaan raaka väkivalta ja halu nöyryyttää toista ihmistä mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, Utriainen kirjoittaa Lapin yliopiston sivuilla.
- Jotkut näyttivät myös seksinsä kanssa sekoilevan aivan täydellisesti. Tällaisia tapauksia löytyi ennen kaikkea mielentilalausunnoista, jotka yleensä keskittyivät hyvin väkivaltaiseen seksiin, jolloin uhrina saattoi olla myös hyvin pieniä lapsia. Kaikkeen tottuneet sosiaaliviranomaisetkin kohtasivat käyttäytymistä, josta aluksi todettiin, että tällaista ei voi todellisuudessa tapahtua. Ihmisten eroottisella mielikuvituksella ei ilmeisesti ole mitään rajoja, Utriainen jatkaa.
Utriainen myös hämmästelee nykylainsäädäntöä, joka on hänen mielestään enemmän hakoteillä kuin lainsäädäntö 1700-luvulla. Utriainen on ennenkin arvostellut liian lepsuja raiskaustuomioita, ja samaa hän sanoo nytkin.
- Oikeuskäytäntö rangaistuksen mittaamisessa oli latistunut 1,5–2,5 vuoden vankeusrangaistuksiin. Todellinen rangaistuksen mittaaminen tapahtui siinä, määrättiinkö rangaistus ehdolliseksi vai ei, Utriainen kirjoittaa.
Vain klubin jäsenet voivat kommentoida uutisia.