Nimi:

Harrastus : Runkkaus

Kuvaus

Ylläpito on valinnut alkuvuoden komeimman klubilaisen: Beca sekä kauneimman neitokaisen: Ladyboy Onnea!

Kategoria:

Muut

Perustettu:

11.04.2006

Jäseniä:

36

Häpeästä kunniaan - itsetyydytyksen medikalisaation synkkä historia

Lisätty 11.04.2006 - Kirjoittaja:

Maailman yleisin seksuaalisuuden ilmenemä on itsetyydytys. Sitä
harjoittavat miehet ja naiset, tytöt ja pojat, nuoret, keski-ikäiset
ja vanhat. Vuosituhansien ajan sitä pidettiin harmittomana ja
merkityksettömänä itsestäänselvyytenä. Ihminen ei ole ainoa
eläinlaji, joka on keksinyt sen ratokseen ja terveytensä
ylläpitämiseksi.

Silmiini sattui erästä tiedelehteä selatessa kirja-arvio
masturbaation kulttuurihistoriasta (1). Aihe sivusi ympärileikkausta,
jonka lääketieteellis-eettisistä ongelmista olen ollut kiinnostunut
(2). Tilasin kirjan kirjastoomme ja sisällytin sen kesälomallani
luettaviin kirjoihin. Kirja oli kiinnostava paitsi
kulttuurihistoriallisesti, myös lääketieteen historian ja etiikan
kannalta. Lääkäreiden ja lääketieteen tutkijoiden toiminta
masturbaation suhteen on eräs lääketieteen hävettävimpiä jaksoja.
Tuon häpeällisen jakson haittojen korjaamiseksi ehdotan tämän
kirjoituksen lopussa, että lääkärit velvoitetaan - eräänlaisena
katumusharjoituksena - suhtautumaan masturbaatioon ihmisen
arkipäivään kuuluvana terveyttä edistävänä toimena, osana reipasta
arkiliikuntaa.

Kaikki muuttui noin 300 vuotta sitten, kun lääkärit ja
rohtoeliksiirien myyjät keksivät medikalisoida tämän toiminnon -
rahan ahneudessaan. Kun vielä renessanssin aikana tapaa suositeltiin
osana poikalasten hoitoa, järjestettiin 1700-luvun puolivälissä
valtakunnallisia kilpailuja siitä, kuka keksii parhaan lääkkeen tai
välineen, jolla omien sukuelinten näpelöinti voidaan estää.

Laqueur jäljittää tapahtumaketjun käynnistäjäksi 1712 ilmestyneen
kirjan Onania. Kun sveitsiläinen Samuel August Tissot (1728-1797)
julkaisi kirjansa A Treatise on the Diseases produced by Onanism
vuonna 1758, syttyivät varsinaiset vainovalkeat. Lääkärit omaksuivat
hänen teoriansa ja keksivät suuren joukon kirurgisia, lääkkeellisiä,
ravitsemuksellisia ja käytöksen muuttamiseen perustuvia hoitotapoja.
Masturbaatio määriteltiin sinällään sairaudeksi, normista
poikkeavuudeksi. Samalla se oli myös lukuisien sairauksien ja
poikkeavuuksien etiologinen syy. Syntyi oikea itsetyydyttäjien
syyllistämisen ja "parantamisen" hyökyaalto. Samaan aikaan Euroopassa
alkoi valistuksen aika. Jostain käsittämättömästä syystä Rousseau,
Kant ja monet muut valistuksen valovoimaisimmat ajattelijat ja
vaikuttajat lankesivat tuohon lääkäreiden markkinakikkaan.
Vasta noin sata vuotta sitten eli 1800-luvun lopussa, kun sairauksien
todelliset syyt alkoivat selvitä nykyaikaisen lääketieteen myötä,
alettiin ymmärtää, että masturbaatio ei ole selkäytimen näivettymisen
tai muiden kuolemaan johtavien sairauksien syy. Kun tubibasilli
paljastui selkärankatuberkuloosin syyksi, "modernista"
heijastefysiologiasta ja biokemiasta oli mahdollista etsiä edelleen
syy-seurausketjuja lasten ja vanhempien pelottelemiseksi.
Vielä 1912 Amerikan lääkäriseuran presidenttinä toimi modernin
pediatrian perustajaksi nimetty Abraham Jacobi (1830-1919), joka
vuosikymmenien ajan julkaisi masturbaation haittoja ja
parannuskeinoja käsitteleviä artikkeleita. Hän neuvoi tekemään
infibulaatiohaavan mahdollisimman kivuliaaksi, jotta poikalapsen halu
peniksensä käsittelyyn estyisi (3).

Jopa itse Freud - seksuaalisuuden merkityksen ihmisen ymmärtämiseen
tuonut - tulkitsi masturbaation minuuden epäkypsäksi vaiheeksi.
Pojasta mieheksi kasvaminen edellytti siitä luopumista. Tytöstä
naiseksi kypsyminen merkitsi klitoraalisesta vaginaaliseen orgasmiin
siirtymistä. Vasta Masters ja Johnson totesivat 1960-luvulla
klitoraalisen orgasmin olevan "standard of pleasure". Betty Dobson
meni vielä pidemmälle - hän teki masturbaatiosta naiselle normin.
Yhdysvalloissa vielä 1994 oli kuultavissa sama seksuaalisuuden
synnillistämisen kaiku, kun presidentti Clinton joutui erottamaan
nimittämänsä Yhdysvaltojen ylimmän lääkintäviranomaisen Joycelyn
Eldersin. Eldersin virhe oli suositella liitettäväksi nuorten
sukupuolivalistukseen itsetyydytystä koskevaa tietoa. Luitte aivan
oikein - tämä seksuaalikielteisenä tunnetuksi tullut presidentti Bill
Clinton.

Oonanin synti

Masturbaation medikalisoinnin historia noudattaa kiinnostavalla
tavalla muuallakin lääketieteessä noudatettua kaavaa synnistä
sairauteen. Itsetyydytyksen medikalisoinnin evidenssi jouduttiin
1700-luvun alussa etsimään Raamatusta. Perusteluksi haettiin Vanhan
Testamentin ensimmäisen Mooseksen kirjan jakeet Oonanista, joka ei
päästänyt siementään veljensä leskeen vaan maahan.

1700-luvun kollegoidemme seksologian tuntemus on surkea, sillä heiltä
jäi tunnistamatta, mikä ero on keskeytetyllä yhdynnällä ja
itsetyydytyksellä. Juutalaiset oppineet tunnistivat tämän eron.
Keskeytetyn yhdynnän synnillisyys johtui siitä, että Oonan rikkoi
ikivanhaa määräystä, jonka mukaan veljen kuollessa lapsettomana
toisen veljen tulee siittää hänen leskensä, jotta kuolleen veljen
iturata ei katkeaisi. Jahve löi Oonanin kuoliaaksi.

Juutalaisten oppineiden tulkinnassa tuo veljen lesken
hedelmöittämisen pakko liukeni vuosisatojen myötä niin, että enää
Jahve ei tapa, vaikka pikkuveli jättääkin veljensä lesken rauhaan.
Tämän ankaran uskonnollisen määräyksen muuttuminen ajan myötä
suvaitsevaisemmaksi antaa minulle uskoa siihen, että kaikki muutkin
anakroniset, lääketieteellisesti perustelemattomat ja epäeettiset
rituaaliset käytännöt on mahdollista lopettaa (ympärileikkaus).

Parannuskeinoja

Lääkärit tarjosivat masturbaation hoidoksi kahta kirurgista
toimenpidettä. Molemmissa tarkoituksena oli estää siittimen
suureneminen ja erektio. Infibulaatiossa esinahka kurottiin kiinni
pysyvästi tai vain yöksi. Metallisen lävistysrenkaan avulla eteen
venytetyn esinahkan tarkoituksena oli pitää villi siitin kurissa.
Kirurgit raportoivat 1870-luvulla iloissaan kyetessään ylläpitämään
esinahkan ärtymyksen ja kivun peräti kahdeksan viikkoa ja täten
katkaisemaan nuoren miehen pahan tavan (3). Circumcision eli
esinahkan typistämisen avulla pyrittiin siihen, että paisuvaiskudosta
ympäröivä nahka ei sallisi siittimen pidentymistä kiihottumisen
yhteydessä ja tekisi sen kivuliaaksi. Lähes kaikkien poikavauvojen
rutiinimaisen ympärileikkauksen yleistyessä Yhdysvalloissa
infibulaatio jäi pois käytöstä.

Naisten seksuaalisuuden pelossa pidettiin aikoinaan jaloin
poljettavaa ompelukonetta ja polkupyörää nuorille naisille
sopimattomina. Tyttöjen "häiritsevän seksuaalisuuden" hyväksytty
kirurginen hoitomuoto oli (on edelleen?) klitoriksen poisto. Kyse on
varmaankin laajemmasta naisen seksuaalisuuden pelosta ja
madonna-portto-dualismista. En käy tässä laajemmin pohtimaan tyttöjen
sukuelinten silpomiseen (FGM) liittyvää ongelmavyyhteä.
Lääkehoitona käytettiin bromia ainakin vajaamielisten laitoksissa -
käyttö lienee jatkunut 1900-luvun puoleen väliin asti.

Laqueurin kirjassa on laaja katsaus erilaisiin behavioristisiin
masturbaatio-sairauden hoitotapoihin (1). Teolliset muotoilijat
valmistivat erilaisia metallisia ja lukittavia sukuelimet kätkeviä
laatikoita ja vaatekertoja. Lapset sidottiin käsistään ja jaloistaan
vuoteen reunoihin. Voi vain syvää tuskaa tuntien aavistaa, miten nämä
miljoonat "ristiinnaulitut" lapset ovat kärsineet armottomien ja
typerien lääkäreiden (silloisesta) evidenssiin perustuvasta hoidosta.

Masturbaation hyödyt

Kun lääkärikunta yli 200 vuoden ajan etsi itsetyydytyksestä koituvia
haittoja ja pyrki estämään sen harjoittamista, on nyt aika etsiä
siitä koituvia hyötyjä ja edistää sen harjoittamista.
Australialainen tuore tapaus-verrokkitutkimus osoitti, että
parikymppisenä päivittäin orgasmin saaneilla miehillä esiintyi alle
70 vuoden iässä eturauhasen syöpää vähemmän kuin harvemmin
tyydyttyneillä (4). Masturbaation yleisyys tuossa väestössä 50 vuotta
sitten on tietenkin vain arvailujen varassa. Löydös ei kuitenkaan tue
nuoren miehen kaikkinaisen seksuaalisen aktiivisuuden hillitsemisen
tarvetta. Esimerkiksi tupakansavusta elimistöön joutuvat syöpää
aiheuttavat metylkolantreenit erittyvät prostatanesteeseen.
Aivan tuoreesta lääketieteellisestä lehdestä löytyi raportti
iäkkäiden naisten lantionpohjan heikkoudesta. Yleinen oletus on, että
synnytykset vaurioittavat lihaksia ja virtsan karkailu on yleisempää
monia lapsia synnyttäneillä. Tässä tutkimuksessa havaittiin
virtsankarkailun olevan koko elämänsä nunnaluostareissa eläneillä
vielä yleisempää kuin luostarin ulkopuolella eläneillä. Kirjoittajat
olettivat aktiivisen seksuaalisuuden ja itsetyydytyksen avulla
saatujen orgasmien vahvistaneen lantionpohjan lihaksia.

Oman ruumiinsa toimintoihin tutustuminen on nuorille tärkeää.
Turvallisin tapa sukuelinten toimintaan tutustumiseen on
itsetyydytys. Ainakin se on turvallisempaa, kuin siiderihumalassa
tökkimisharjoitusten kohteena oleminen.
Prostataeritteeseen väkevöityy veressä olevia aineita jopa
monisatakertaisesti. Näin ollen ainakaan tupakoivan miehen ei tulisi
näin väkeviä aineita päästää puolisoonsa. Liikuntasuosituksissamme
erotamme arkiliikunnan, kuntoliikunnan, kilpaliikunnan ja maratonin.
Ehkäpä seksuaalisuudenkin toteuttamisessa pitää tunnistaa yksin tai
yhdessä toteutettuun masturbaatioon perustuva arkiseksi ja
lohdutusseksi (5). Hedelmöitykseen pyrkivä pariseksi jää silloin
harvoin toteutettavaksi tapahtumaksi.

Olen suurella ilolla seurannut, miten naiset ovat turvautumassa
vertaisapuun ja verkostomarkkinointiin itsetyydytysvälineiden ja
seksuaalisuutta koskevan tiedon jakelussa. Olen varma, että kun
kaikki suomalaisten terveyttä edistäneet naisjärjestöt Martoista
soroptimisteihin ryhtyvät toimeen, niin melkoinen
kansanterveydellinen kohentuminen siitä seuraa. Samoin tapahtui
silloin, kun naisjärjestöt aloittivat sepelvaltimotaudin vastaisen
toiminnan.

Kirjallisuutta
1 Thomas W Laqueur. Solitary Sex; A Cultural History of
Masturbation. New York: Zone Books, 2003.
2 Länsimies E. Näkökulmia poikien ympärileikkaukseen. Suom
Lääkäril 2003;58:83-7.
3 Schultheiss D, Mattelaer J, Hodges F. Preputial infibulation:
from ancient medicine to modern genital piercing. BJU Int
2003;92;758-63.
4 Giles G, Severi G, English D, McCredie M, Borland R, Boyle P,
Hopper P. Sexual factors and prostate cancer. BJU Int 2003:92:211-6.
5 Frolich P, Meston C. Sexual functioning and self-reported
depressive symptoms at college women. J Sex Res 2002;39:321-5.


Esko Länsimies
LKT, professori, ylilääkäri
kliininen fysiologia
Kuopion yliopisto ja Kuopion yliopistollinen sairaala
www.lansimies.net

Kommentit

Vain klubin jäsenet voivat kommentoida uutisia.