Se on ihan hyvä jos ei tarvitse soitella kultansa kanssa kolmesti päivässä, mutta ei että aina vain panee ja sitten sanoo jotain "Oot kiva" ja sitten menee vaikka tupakalle.. mutta ihmiset ovat erilaisia. Läheisyydestä pitävälle toinen läheisyydestä pitävä, niin molemmat ovat onnellisia :)
Harmi että aina on näitä isoja eroavaisuuksia..

Onneksi ei tarvii soittaa kun asun kullan kanssa. :) Ja kyllä mä saan halauksia ja illalla kutitetaan toisiamme aina kuin pienet mukulat. Kaikkulaan mies vaatii aina mua tulemaan ja maailman paras paikkahan se onkin. Ei olla koko ajan yhdessä mut sillon ku ei olla niin harvemmin me mitään soitellaan. Voi olla jonkun mielestä tosi pelottavaa ja merkki vanhuudesta..Mut kyllä tänäänkin joku mummo sanoi kadulla kun me mentiin että harvon näkee nuorien kävelevän käsikädessä, toisethan ei sitä kyllä harrasta. Itse oon aina ihaillut mummoja ja pappoja jotka toisistaan huolehtien menevät käsikädessä. Eli siis tällä litanjalla pyrein siihen että ei tuo nyt ole mitään läheis riippuvuutta se on hellyyden kipeyttä itseään,mikä on täysin normaalia. Se on sitten eri asia miten kukin asian mieltää. Kaikkihan ovat sitä mieltä että ikä vie sen pois mut millais nämä juuri mainitsemani vanhat pariskunnat jotka menevät käsikädessä..?? En todellakaan usko sen olevan pelkkää velvollisuuden tuntoa kumppania kohtaan. Ja vaikka semmonen iän ja vaki kumppanin kautta saattaa vähetäkin niin omasta takaa voin sanoa et se on jokaisen oma kemia. Itse olen 22 ja kaipaan hellyyttä mieheni on 27 ja kaipaa hellyyttä ja yhdessä oloa, eli 6 vuoden ikä kuilu ei tee meistä erilaisia siinä asiassa. Ensi kuussa olemme olleet 2 vuotta kihloissa eli vakava suhde ollut meillä tässä kasassa jo hetken aikaa :) Tästä ei nyt varmaan selvittänyt päätä eikä häntää mutta mun kanta tuli siinä silti. =D Eli vastaus on ei..

Mä oon ihastuneena hirveen hellyydenkipeä ja "riippuvainen". Joskus se on hyvä asia.. Ja joskus huono..