Se olis sitte neljä vuotta siitä kun lähdit. Ei nää vuodet ole helppoja ollu mutta ei kait se koskaan ole.. Siksi ilmeisesti lähditki.. Olisit vaan voinu taistella kauemmin mun kanssa täällä. Yhdessä se olis varmasti ollu helpompaa. Vaikka neljä vuotta sitten tuntu että munki elämä loppuu siihen hetkeen kun sun päätöksestä kuulin. Aika on kuitenki antanu mulle uutta toivoa ja jaksan pinnistellä vielä. Muistan edelleen sen päivän ku eilisen. Olisin vaan halunnu pitää sut täällä ja multa jäi niin paljon muutenki sanomatta sulle. Kaikki ei näköjään vaan mene aina niinku on suunnitellu. Mut kynttilän sun muistolle laitan taas :) Ikävä ja kaipuu on todella kova, mutta muistot auttaa jotenki jaksamaan <3 Muistelmiin ja kyyneliin on hyvä lopettaa <3