Kirjoitan omat mietteeni sitten kun treeneistä pääsen. Siihen mennessä tämä on avoin teidän tulkinnoille mitkä seikat määrittelevät sen mitä ja miten tuomitsette ihmisiä, asioita tai toimintatapoja.

En myöskään katso kieroon jos joku pohtisi hieman tuomitsemisen metafysiikkaa.

Näkemisiin...
kettu kuittaa ja luikkii treeneihin!

tarvitsi odottaa hetken ennen ku vastasi niin joku muu ehtis lyödä kommentia freesoulin fiksun filosofoinnin jälkeen :D en halunnut olla varjossa liikaa

No tuomitsemisesta, toisten ihmisten tuomitsemisesta hiukan. Periaatteessa olen sitä vastaan, monesti mediassa eritoten uutisoiduissa oikeudenkäynneissä ihminen tuomitaan, jo ennen tuomion julistamista. Nykyään vihatuin syytetty on esimerkiksi pedofiliasta syytetty mies. Tilanteessa jossa ihminen on syytön, miettivätkö ihmiset koskaan kuinka totaalisesti ihmisen elämä voidaan pilata massasyyttelyllä?

Näkeehän uutisissa (enemmän ulkomaan uutisissa) miten syytetyille buuataan oikeudenkäynnin ulkopuolelle, miten media riepottelee ja mustamaalaa henkilöä. Mutta onko koskaan nähty miten media pyytäisi julkisesti anteeksi tälläistä, taikka kanssa ihmiset myöntäisivät virheensä ja pyytäisivät anteeksi väärin suunnattua vihaansa/syytöksiään.

Tuomitseminen pienemmissä piireissä. Monesti omissa kaveriporukoissa, ja ainakin nuorten keskuudessa on yleensä pari johtohahmoa (tyttöjä tai poikia) heidän sanansa ja mielipiteensä painaa paljon, ja jos he päättävät jonkun olevan ns. alempiarvoinen tai ottavat jonkun pilkan kohteekseen, yleensä muut suhtautuvat henkilöön samoin, pätee niin kouluihin kuin työpaikkoihin. Onko ihminen vain lauma eläin joka tuomitsee toisen, vain saadakseen joukkoon kuulumisen tunteen?

Itse tuomitsen, ja ankarasti. Minulla on aivan liian kärkkäät mielipiteet, ainakin jos provosoidun ja joudun puolustuskannalle. Osaan olla hyvin vakuuttava ainakin oikeassa elämässä kun normaaliin puhumiseen lisätään ruumiinkieli ja persoonallisuus, olen monesti haukkunut ihmisiä pystyyn ja lähellä on ollut ns. jees-miehiä jotka tukeneet minua. Mutta kun tilanne on ohi, usein huomaan suuttuneeni turhasta, pahoittaneeni ihmisen mielen hyvinkin pienestä. Ja kadun.

Tuomitseminen on itselläni harvoja asioita joita oikeasti toivon että pystyn parantamaan, suvaitsemaan enemmän ihmisten mielipiteitä ja tapaa toimia. Ei tarkoita että tulen suvaitsemaan kaikkia, on aivan ymmärrettävää vetää raja johonkin, mutta silti myös hyväksynnälle toivoisin lisää tilaa.

Tohon puutun vähän, sivuaa kuitenkin topicia. Olen tässä erimieltä, monia eritoten vanhempia mieshenkilöitä lihavuus/pyöreys pukee. Tunnen muutamia minulle niin sanottuja valtahahmoja ja he antavat itsestään ulospäin charmia, komeutta, arvokkuutta ja itsevarmuutta.

Tuomitsisitko heidät numeroiden perusteella? 183cm/120kg 191cm/145kg. Ylipainoisia selvästi, mutta nauraisin itseni tärviölle jos joutuisin nämä herrat näkemään laihoina(tai jopa lihaksikkaina) Kyllä monet osaaavat kantaa kilonsa hyvin

Itse en, nytkin treenaan että kesän kaljat ja pihvit saan pois ja en pidä peilikuvasta.

Tuomitsen itseni.

Mainiota ihmiset, mainiota!

Tuomitseminen on mielestäni ihmisiin niin syvälle kaivautunut vietti, että se jopa määrittelee osittain meitä lajina.

Meilla on pakonomainen tarve jakaa maailma "meihin" ja "heihin". Ja varmaankin arvaatte, että "he" eivät ole "meidän" mieleen.

Olen omalla kohdallani kyllä valmis tuomitsemaan kulttuurillisia ilmiöitä (selvin esimerkki voisi olla vaikka rasistit), mutta yksittäistä ihmistä minun on vaikea tuomita.

Keepitsimple ja Freesoul omalta osaltaa alustivat periaatteessa seuraavan ajatuksen. Voiko tuomitsemisesta puhua ILMAN armoa tai anteeksiantoa?

Nämä kaksi seikkaa ovat saman kolikon kaksi eri puolta, niitä ei voi erottaa, toinen seuraa aina toista.

Jos kokee hirveän vaikeaksi kertoa mitä tai miten tuomitsee, voi aivan yhtä hyvin kertoa mitä tai miten antaa anteeksi.

Hmm...

Jos tuomitsee liian helposti ja ei anna anteeksi laisinkaan.

Ojasta allikkoon.

Kirjoitan nyt lähinnä ensimmäisen ajatuksen mikä päähän pälkähtää. (huom!)

Tää menee aika stereotypian puolelle.... tottakai homot syrjivät ihmisiä siinä missä heterotkin, mut tuo ei todellakaan ole kaikkien syy, muitakin löytyy siinä missä kaikilla muillakin.....

itse en tiedä syrjinkö välttämättä ihmisiä.... ehkä jollain tasolla väheksyn tietyn tyypisiä ihmisiä, mutta lasketaanko se syrjimiseksi...?? koska jos minun on pakko niiden ihmisten kanssa viettää aikaa niin pystyn siihen kyllä....

ehkä ainoa tapaus missä ihmisiä suoranaisesti syrjin, on silloin kun he syrjivät minua.. eli onko siitä silloin haittaa?? koska he eivät tule toimeen minun kanssani enkä minä heidän.....

en tiedä onko tässä järjen häiventäkään, mutta tulipahan kirjoitettua.......

Lainaus korjattu. T:Chani

Hmm.. Uskon että usein tuomitsemisen perimmäinen syy on kohottaa oman arvontuntuoaan ja hiljentään omaa syyllisyyden tunnettaan.
Tuomitemalla muiden teot, saan omat tekoni tuntumaan paremmilta ja rikkeeni merkityksettömämmiltä.


"Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja"

Tässä raamatun lainauksessa tulee esiin myös se pointti, että ehkä myös tuomitsemme muissa niitä piirteitä joita ehkä itsessä pelkäämme ja häpeämme.


Tästä aiheesta keskutellessa ei voi olla miettimättä, että miten lähes kaikki uskonnot jollain tavoin kiteytyy tuomitsemiseen ja tuomion välttämiseen..
Ilmeisesti tässä tuomio keskustelussa aletaan olemaan ihmiskunnan keskeisempien asioiden äärellä.. ..eli nyt ollaan asian ytimessä, niin kun Pulkkinen tapas sanoa.