mun mielestä ihmiset tarttuu siihen rakkaus samaan nykyään liian helpolla. ku kadulla tulee joku hyvän näköinen vastakkaisen sukupuolen edustaja vastaan ja toinen huokasee "taisin just rakastua" se on musta jotenki kuvottavaa. ihmiset on kadottanu rakkauden arvon, ku pelkkä ihastuminenkin on nykyään "rakkautta" . mun mielest siihen tarvitaan paljon muutakin ku vaan komee ulkonäkö, rakkauden kuuluu tulla sisältä. sydämestä. vilpittömästi.
sitä mä en osaa määritellä mitä rakkaus on. mutta mun mielestä nää tuntomerkit on aika selkeitä merkkejä rakastumisesta:
1. sydän alkaa hakkaamaan ku näkee toisen
2. ku toinen on lähellä alkaa heikottaa
3. kun huomaa toisen olevan onnellinen, sitä tulee itekin hieman onnellisemmaks
4. ja päin vastoin ku on surullinen
5. ku tuntuu et muulla maailmalla ei oo väliä ku saa nauttia toisen seurasta ja pitää hauskaa toisen kanssa
6. kun luulee jokaista vastaan tulijaa Häneksi
7. kun ei saa toista ajatuksistaan

yms. yms. mutta rakkautta on myös monenlaista. sisarus rakkaus, rakkaus jota tuntee perhettään ja ystäviään kohtaan, elämän kummaniaan kohtaan... kaikki rakkaus on erilaista. ja niin sen on hyvä olla toivottavasti joku ees jaksaa lukee ton sepustuksen..

rakkaus on sana joillekkin taas toisille se on enemmän..... kun rakkaasi sanoo sinulle että hän rakastaa sinua se on maailmassa ihaninta kuulla ... mutta aina voi satuttaa rakastaan joillakin pienillä asioilla ja isoilla.... kuten esim: sanoo että EX:sä on rakkainta tai rakastan häntä vielä.. se satuttaa omalla tavalla tiedän kokemuksesta...

ja sit kun taas monen pettymyksen jälkeen luule löytäneensä "Sen Oikean" ni samanlailla tulee taas petetyks.

Mitä on rakkaus?

Jos tarkoitamme rakkaudella perinteistä sukupuolikumppanien välistä rakkautta, niin nykynäkemyksen valossa on kyse kiintymyssuhteesta. Kiintymyssuhteen perusmalli on vanhemman ja pienen lapsen suhde. Rakkaus on siis pohjimmiltaan samanlaista kiintymystä kuin äidin tai isän ja pienen lapsen välillä, mutta aikuisten välisessä rakkaussuhteessa tähän kiintymykseen sekoittuu voimakkaasti seksuaalinen puoli. Jos lapsi on jäänyt pienenä hyvin puutteellisen tai kokonaan puuttuvan äidin rakkauden varaan, aiheuttaa tämä vaikeuksia tai mahdottomuutta kokea rakkaussuhde aikuisena. Äärimmäiset tilanteet, esimerkiksi kiintymyksen kohteen lähes täydellinen puuttuminen lapsuudessa johtaa useimmiten myös vakaviin häiriöihin seksuaalisuuden alueella (samansuuntainen tulos myös apinoilla).

Seksi liittyy useimmiten rakkauteen. Seksin harjoittaminen koetaan niin läheiseksi ja intiimiksi toiminnaksi, että yhteinen seksi voi johtaa nopeaan rakastumiseen. Seksi ei kuitenkaan ole välttämättä sidottu kiintymykseen, vaan seksi onnistuu myös ilman kiintymyssuhdetta, eli seksin ja kiintymyksen voi erottaa toisistaan - tai tarkemmin sanottuna ne voivat erottua ihmisen kokemuspiirissä toisistaan, sillä omaa tunne-elämää on vaikea tahdonalaisesti suunnata. Tämä koskee sekä miehiä, että naisia, vaikka kulttuurisamme on taipumus paheksua naisten kiintymyksestä irtaantunutta seksiä. Ei-seksuaalisia kiintymyssuhteita ovat vanhempi-lapsi suhteen lisäksi kiintymykset sisariin ja ystäviin. Ystävyyssuhde voi olla joskus yhtä voimakas kuin rakkaussuhde. Ystävä on useimmiten samaa sukupuolta, sillä vastakkaisen sukupuolen ystävän kanssa on vaikea estää suhteen seksuaalistuminen. Pitkissä psykoterapioissa syntyy useimmiten voimakaskin kiintymyssuhde.

Siis ihmiset onko teillä mitään vastaava mitä olen kirjoitelut rakkaudesta !! siis kirjoitelkaa tekin jotain rakkaudesta

Rakkaus ja kiintymys ovat tunteena vastavoima aggressiolle. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että ihanteellinen parisuhde olisi aggressioton rauhan tyyssija - päinvastoin. Läheisessä suhteessa koetaan voimakkaimmat vihan tunteet - mm. suurin osa tapoista ja murhista kohdistuu perheenjäseniin.

Rakastumisvaiheessa, rakkauden alussa koetaan voimakkaita tunteita. Tyypillistä on kokea rakkauden kohde ja samalla myös oma itsensä ideaalisina. Rakastumisvaiheen ihannoiva jatkuva onni kestää noin puolesta vuodesta vuoteen. Tämän jälkeen rakkaus arkipäiväistyy, mutta jatkuu syvänä tunteena, mikä tulee esiin yllämainituista negatiivista tunnevaikutuksista. Rakkauden syntyyn voi liittyä voimakkaita ristiriitoja, jotka liittyvät suhteen aloittamisen esteisiin, kuten omien tunteiden ambivalenssiin, tai ulkoisiin esteisiin niin kun Romeon ja Julian draamassa. Yksi ristiriitoja ja tunteita voimistava tekijä on epävarmuus toisen tunteiden syvyydestä ja pysyvyydestä ja pelko yllättävän eron aiheuttamasta pettymyksestä.

Ihiset kirjoitelkaa siis lisää rakkaudesta

Rakkaus on Sokea

Näin kuin sitä mietin...kaunis se on, sen hymystä nautin..sydämmeni se täyttää tulella minkä lämmmössä kaikki on hyvin, vaikka tuhkat siitä jäi...

sitä kaipaan...elämääni uudelleen, sitä aukkoa ei voi kukaan täyttää enään. Suren. Mitä rakkaus tekee ihmisille...kuin ei osata vielä..rakastaa...vaan se voi siksi meidät tuhoa..sen kaipuussa,..mikä on ulottumissa... en etsi vastauksia ilmaisen vain tunteitani...ulottumiin

Realisti

<Näin kuin sitä mietin...kaunis se on, sen hymystä nautin..sydämmeni se täyttää tulella>

Paksu lompakko ja turvattu toimeentulo. Sitä se rakkaus on.

<Sitä kaipaan...elämääni uudelleen, sitä aukkoa ei voi kukaan täyttää enää>

Turvattu toimeentulo ja paksu lompakko; sitä se todellinen rakkaus on!
Ja paksuun lompakkoon kuuluu olennaisena höysteeenä melkoinen annos lisärakkautta luottokorttipinon muodossa; sitä se todellisuudessa on!

En itsekään etsi vastauksia puhumattakaan lisäkommenteista. Ilmaisen vain omaa syvää tunnettani sydämeni pohjukassa, sieluni sopukoissa eli rakkautta ilman rajoja taka-ajatuksista puhumattakkaan.

Vilpittömän rakkauden tunne on $UORA$TAAN
$ULOI$TA!

Mielenkiintoisia ajatuksia rakkaudesta täällä. Mutta en vain osaa olla samaa mieltä kaikkien kanssa.. esimerkiksi että rakkaus on kahden ihmisen välistä? Onko se aina? Eikö yksipuolista rakkautta ole? Eikö se ole silloin rakkautta? Ja vain toista ihmistäkö voi rakastaa?
Saanko sanoa itseäni romantikoksi, vaikken minä ole ihminen, joka kuvittelee että rakkaus on universumin mahtavin voima joka on kaiken hyvän alku eikä ilman sitä ole mitään ja että rakkaus voittaa kaikki esteet? :)
Kun näitä keskusteluja tulee sellainen olo, että en.
Sometimes love isn't perfect. Sometimes love is only love.

Toki olet oikeassa siitä, että välttämättä rakkaus ei ole aina kaksisuuntaista.. Ehkä yksipuolinen rakkaus on vieläkin yleisempää kuin kaksipuolinen? Toisaalta kuinka moni näistä yksipuolisista "rakkauksista" onkin vain ihastuksia? Ehkä tunne laimentuu, mikäli toinen osapuoli osoittaa myös kiinnostusta? Mitä olen naaraspuolisien kavereiden kanssa asiasta jutustellut, niin ovat he sanoneet, että heillä usein on niin, että kiinnostus lopahtaa, kun mies näyttää kiinnostuvan..


Kuinka usein kaksipuoliset "rakkaudet" ovatkin vain ihastuksia? Usein ne tuntuvat olevan, riippuen tietenkin miten sen rakkauden määrittelee. Mutta uskon että monet parit ovat vain ihastuneita, ei sen enempää. Mutta sitäkin kovempia vakuuttelevat olevansa rakastuneita.

Apsu^ muokkasi viestiä 01:11 17.06.2006

En näe rakkauksissa mitään eroa.
Miksi omat halut ja himot pitää yrittää pukea rakkaudeksi?

Rakkaus on sokea. Se ei kestä. Eikä se tapa silloin kun sen pitäisi. Ei sen suuruuteen voi luottaa. Helposti voi valehdella rakastavansa.

Rakkaus on henkinen itsemurha.

Tuli kyl aika kyyninen kommentti :DD

Rakkaus on sitä mistä suurimmalla osalla ei ole mitään hajua. Jos kiertää lyhyissä suhteissa, ei voi tietää mistään muusta kun korkeintaan ihastumisesta. Asioita ei voi rakastaa samanlailla kuin ihmistä, joten jos ei ole kokenut pitkää suhdetta.. ei todennäköisesti ole kokenut rakkauttakaan. Ja silti nämäkin ihmiset selittävät rakkaudesta kuin jotain siitä tietäisivätkin.

Tosin olen alkanut epäilemään, että olenko itsekkään saanut kokea täydellisesti rakkautta, kun pitkäaikainen suhde kuitenkin katkesi. Elämää suurempia kysymyksiä.