Tänään olen kokenut jotain mitä en ole aikaisemmin kokenut. Olo on kuin Dalin maalauksella. Tarkemmin olo on kuin Dalin maalauksen kellolla.

Huomasin treeneissä, että oli työn ja tuskan takana tehdä määrättyjä tekniikoita. Lähestulkoon kaikki mitä tein tuli refleksinä, reaktiona. Ihan kuin verho olisi vedetty "aivojen / ajattelun / ajatusten" päälle.

En pysty pahemmin miettimään tai analysoimaan asioita, vain reagoimaan. Ja kuitenkin kirjoitan tätä.

Olkoon tämä ketju pyhitetty omituisille fiiliksille ja olotiloille joita me ihmiset eläessämme tunnemme. Järki on mennyt nukkumaan nyt on kaikki tulee "selkäytimestä" vaistonvaraisesti.

Outoa. No, toivotaan, että huominen päähänlyöntitunti selkiinnyttää ajatukset riittävästi, että pystyn hitusen häpeämään tämän ketjun aloittamista.

Fiilareihin ihmiset...

Minä taasen kuulin ääniä intissä yömarssin aikana. En kuullut puhetta, vaan ihan kunnon sinfoniaorkesterin setin siellä pilkkopimeässä metsässä kun dallailtiin x -tuntia.

Siinä meni marssi oikein mukavasti, kun oli oma henk.koht. orkesteri mukana.

Uusi omituinen olotila.

Päivä psykogeriatrisella osastolla ja sitten siitä suoraan vetämään lasten uimakouluja. Todella omituista, tuntuu kun aivot olisivat menneet nurinkurin ja ylösalaisin.

Pistää miettimään... sillee tosi pinnallisesti... niiq

Omituinen olotila: toisinaan sävelkorvani on absoluuttinen, toisinaan ei. Se on äärimmäisen raivostuttavaa ja selittämätöntä. (Olen siis muusikko)