Miten käyttäydyt liikenteessä? Miten kulkuvälineesi vaikuttaa käyttäytymiseesi, esim. auto, prätkä, polkupyörä, jalan. Ja oletko koskaan miettinyt minkä takia käyttäydyt niin kuin käyttäydyt liikenteessä?

Liikkumisiin ihmiset...

Jalan yleensä liikun ja silloin en ole vaaraksi liikenteelle ja oikeastaan mikään ei haittaa menoani. Pyörällä joskus harvoin liikkuessa vauhti tuntuu olevan tärkein asia ja aina pitää kikkailla, mutta ei ole koskaan mitään onnettomuuksia sattunut.

Auton ratissa olen muuten melko "rauhallinen" kuski, ettei lentäminen ja hurjastelu kiinnosta, mutta sitten kun muut autoilijat "törttöilee" niin alkaa perkeleet vaan lennellä. Aina tuntuu jalankulkijat yrittävän juosta alle ja toiset autoilijat tahallaan ajavat päin helvettiä. Aina vähän pitää kommentoida.. ehkä jopa puolihuomaamatta. Tosin ei sentään autosta ulos huudella, kuten jenkki leffoissa näkee.

Ihmisen "muuttuminen" rauhallisesta tallaajasta teiden soturiksi on aika mielenkiintoinen tapahtumaketju. Englannin kielessä on käsite "road rage", mikä tarkoittaa sitä, että autokuljettajalta palaa pinna niin pahasti, että hän voi yrittää suistaa "kohdettaan" tieltä tai jopa kiskasta rautakangella sitä "tolloa" kuulaan.

Se on aika hassu miten eri maissa ajokulttuurien erot paistavat silmään lähestulkoon heti, kun näkee paikallista liikennettä.

Ei tarvi mennä kuin toiseen kaupunkiin niin ajokulttuurit eroaa toisistaan selvästi. Esimerkiksi Heinolassa kun ajelee, niin tietää tasan miten kaikki toimii. Jalankulkijoiden ei tarvi katsoa pahemmin ympärilleen, koska autot antavat tietä varmasti ja muutenkin liikenne on kohtuu hyvätapaista (annetaan tietä ja muuta). Sitten kun lähdetään naapuri kaupunkiin Lahteen, niin meno on jo selvästi karumpaa, siellä vähän joutuu jo katsomaan eteensä ja jalankulkijana ei uskallakkaan ajoradalle mennä. On siellä vielä ihan ok tyyppejä liikenteessä, että pääsee sinne minne haluaa, mutta ei läheskään kaikki. Sitten kun Helsinkiin menee ajamaan, niin voi unohtaa täysin hyvät tavat ja jos jonnekkin haluaa niin pitää vaan röyhkeästi vaihtaa kaistaa ja katsoa että uskaltaako se toinen tosiaan tulla kylkeen tai perään, kun ei voinut tilaa antaa. Ja jalankulkijana saa olla kokoajan varuillaan ettei joku urpo aja päälle.

pyörällä ajan keskiviivalla ylinopeutta

Muistelinkin jostain kuulleeni tuosta tutkimustuloksesta. Tulos ei ole kyllä hirveän imarteleva, jos ihmisen empatia loppuu heti kun ratin taakse istuu.

Liikun itse tienpäällä ammattini puolesta melkoisen paljon kuorma-autolla tai rekalla. Vastaan tulee, ja ohitse ajelee jos jonkinlaista tienkäyttäjää.

Toisilla on ihmeellinen tyyli uhmata jollakin pienellä esim. japanilaisella automerkillä 60 tonnia painavaa ajoneuvoyhdistelmää. Tulla pienellä tiellä selkeästi tahallaan vastaan kaistoja erottavaa keskiviivaa pitkin. Tai ohittaa mielestään hitaampi ajoneuvoyhdistelmä vain alottaakseen ohi päästyään jarruttamisen rekan edessä. Sellainen on yleensä erittäin ikävää ja hermoja rassaavaa.

Itse siis koen kuitenkin olevani liikenteessä erittäin maltillinen vaikkakin omalla autolla ajaessani tulee ajettua sanotaan reilulla kaasulla. Tosin se varmasti johtuu ajokokemuksen tuomasta varmuudesta tienpäällä. Silmästä tulkita liikennettä jo etukäteen, mikä on ehdottomasti välttämätöntä ainakin raskaalla kalustolla liikuttaessa.

Vielä tuli mieleen yksi ammattiautoilija omasta kaveriporukastani, joka ajaessaan kuorma-autoa ottaa toiset tienkäyttäjät esimerkillisesti huomioon. Mutta hänen siirryttyään työsaappaista vapaa-aikaan hänen ajokäyttäytymisensä omalla ajoneuvollaan muuttuu äärimmäisen aggressiiviseksi - huolestuttavaa.
Siinä hieman ajatuksia liikenteestä.

Ammatikseni kun ajan, ajan niin jotta pysyn pirteänä eli seuraan kärppänä liikennettä ja väistelen niitä mulkkuja jotka eivät osaa ajaa tai pelkäävät jotain. En pidä matelusta kaiken on tapahduttava ripeästi...Monesti on minun kyljestä meinannut tulla joku läpi ja se pistää vihaksi enemmän kuin yksikään hitaasti ajava, ne ovat joko turisteja tai alottelijoita ;D kyljessä hinaavat ovat muuten vain helvetin huonoja kuljettajia..

jensca muokkasi viestiä 18:50 10.09.2006

Rupesin täs pari viikkoo sit kulkee kouluun pyöräl. Emt oonks käsittäny jotain väärin ku aika usein toiset pyöräilijät ohittaa mut mun oikealta puolelta :o Hämmennyn siitä ku toinen näyttää tulevan päin ja sit mulle nyrpistellään nenää. Ei olis iso vaiva kiertää sielt mun vasemmalt puolelt.. Olis ainakin selkeempää. :|

Monet valittaa siitä ku bussista tulevat ihmiset tukkii pyörätien. Ja tottahan se on. Mut esimerkiks tänään ku tulin aivan täydestä bussista ni ei voinu huomata pyöriä. Onneks en jääny alle.

Mutta mutta.. Tekevälle sattuu.

Fillarilla tulee ajettua työmatkat tätä nykyä. Pyörän selässä mennään joko täysillä, tai sitten ei ollenkaan. Tietysti pidän silmällä muuta liikennettä ja vaaraa aiheutan pääasiassa itselleni. Kikkailu on mun juttu, mut sen teen turvallisesti.

Rullaluistimilla sama juttu, joko mennään, tai ei, mutta ei pelkästään meinata! Ennakoinnin avulla oon säästäny jarrupalaakin jo kolme kesää! :D

Auton kanssa noudatan aina nopeusrajotuksia. Kruisailu muuten vaan on mun juttu. Hauskaa on huomata, kuinka nopeusrajotuksen muuttuessa isompaan, yleensä joku lähtee aina ohittamaan 30 m ennen merkkiä! :D MIKSI?! Sit ne, jotka kuvittelee pääsevänsä koko jonon ohi toiselta kaistalta... tajuatteko, että hidastatte muitten matkaa?! Ja aletaanko puhumaan suomalaisesta ohituskaistakulttuurista...?! Muuten ajetaan kympin alle rajotuksen, mutta ohituskaistan oikenapuoleisella voi aina ajaa kympin yli...?! MIKSI?!

Pärrällä ajaessa ajelen myös nopeusrajotusten mukaan. Kiihtyvyys on parasta pyörässä, joten sitä ominaisuutta niissä vehkeissä tulee hyödynnettyä. Pärrän kanssa on kiva kans kruisia vaan, mennä, kun on vapaus, se on hieno tunne se!

Kävellen harvemmin liikun, kun se on niin hidastempoista... ;) ...sopii kyllä herkkiin hetkiin jonkun mimosan kanssa, mutta harvemmin sellasiakin hetkiä suodaan...! ;D

Sit vielä toi Helsingissä ajaminen. En kovasti tykkää ajaa isoissa, tuntemattomissa kaupungeissa, mut pitää sen verran sanoa, että Helsingissa tykkään ajaa, jos joku on neuvomassa mihin mennä! Kaverille olen yleensä kruisinkikuski ja tilaa tulee isollekin autolle, kun käyttää sitä vilkkua... siis sitä, joka ei ole vakiovaruste tietyissä autoissa... merkkejä en viitsi sanoa, että vältetään kiistat, mutta Mersua, Bemaria ja Volvoa tarkotan... ;)

Ja siitä puhe, mistä puute. Pitää lähteä ajelemaan (autolla), kun en muutakaan perjantai-iltaan keksi! :)

Juuri tuota pohtivuutta lähinnä hainkin tällä keskustelulla. Ei minua kiinnosta MITEN te ajatta, vaan se MIKSI te ajatte niin kuin ajatte.

Pohtimisiin ihmiset...

Pohdintaa siis... miksi ajan, niinkuin ajan...?

Veikkaan, että kaikki lähtee kasvatuksesta. Itselleni on aina tehty selväksi säännöt, opetettu kunnioittamaan niitä ja tehty myös selväksi mitä tapahtuu, jos sääntöjä ei noudateta. Tämän vuoksi liikenteessä tottelen sääntöjä äärimmäisen tarkasti. Monesti kaverit ihmettelee, miksi en tee uukkaria jossain kadulla, jos ajetaan jonkun tietyn paikan ohi ja kyseisessä paikassa ei sellaista manööveriä saa suorittaa. Miksi odotan punaisissa valoissa pyörän kanssa keskellä yötä, jne.

Kävely ja siihen liittyvä rauhallisuus kumpuaa nuoruudesta. Pikkutyttönä tuli käveltyä koulumatkat. Ei ollut siis kiire! :D Myöhemmin opin kävelyiden rauhoittavan vaikutuksen ja sen luoman mahdollisuuden selvittää ajatuksia.

Polkupyöräilystä innostuin myös jo pikkutyttönä, jolloin mentiin kaikki lähikuntien metsäpolut pyörällä päästä päähän ja toisinaan ei-niin-rauhaksiin. Silloin vain pyörällä päästiin ja oltiin pyörällä päästään.

Autoiluun vaikutti aivan varmasti mahtava autokoulun opettaja! Kiitokset siihen suuntaan myös! Erilaisilla jutuilla sai innostumaan autokoulun aikana asioista ja oppimaan ajelemaan siivosti. Esim. A-korttia ajaessa opin, että kaikki osaa ajaa kovaa, mutta ei läheskään kaikki osaa ajaa hiljaa...

Lisäksi inssin pääsin ajamaan vähinätäänkin oudoissa oloissa. Eli paikkakunnan inssiä oli tulossa tarkkailemaan joku inssien tarkastaja (älä kysy!) ja autokoulun opettaja kyseli, joskos olisin halukas ajamaan inssini kaksi päivää myöhemmin, kuin sytymäpäiväni olivat. Sanoi, että ei oikein uskaltanut kysyä muita... Suostuin ja sain kovasti kehuja kaikilta. Siitä tuli hyvä olo. Kelitkin oli, mitä oli. Ja tällä en halua kehua, tämä on osa tuota haluttua selitystä! :)

Lukion jälkeen pääsin puolivahingossa ajamaan työkseni kuorma-autoa. Tämä opetti paljon Suomen liikenteestä ja opetti myös rauhallisemman ajotyylin, jolla myös pääsee perille.

Intissä sitten olin kuskien esimies. Tässä hommassa opin taasen olemaan "esimerkkinä" muille... kaikkihan tietää, millä menttaliteetillä kuskit armeijassa on...! ;) Aika kultaa muistot, mutta mukavaa sielläkin oli. Tuolta sain myös korttiin lisää kirjaimia, joka osaltaan on vaikuttanut myös designated driver- stigmani syntyyn!

Näistä, tai jostain muusta johtunee se, että ajan miten ajan: Autolla rauhaksiin, pyörällä kovemmin, pärrällä ajatuksen kanssa.