Olen pohtinut tässä muutamana vapaana hetkenä mitä olen muilta kiireiltä pystynyt nipistämään, niin tätä kinkkistä asiaa.

Mikä on sanojen ja tekojen suhde?

"Voin valehdella hymyssä suin ja rakastaa sanomatta sanaakaan". Oli sellainen lausahdus mikä on jotenkin jäänyt pyörimään päähän.

Voiko teoilla paikata sanoilla tehdyt virheet? Voiko sanoilla laastaroida teolla tehdyt haavat?

Että tämmöistä...

Hyvä pointti, kanssa miettiny joskus ittekseni samaa aihetta.
mulla on semmonen mielipide et teoilla pystyis paikkaa sanoilla tehdyt virheet mutta ei musta sanoilla pysty paikkaan sit tekoo, mutta totta kai riippuu AINA tilanteesta.
mut hyvä pohdinta!

Toivon että ette pelkästään vastaisi tuohon heittämääni esimerkkiin, vain käyttäisitte vain jalustana mistä voisi kurkistaa "järjen yläpuolelle".

En halua, että tästä tulee gallup, kiitos jo etukäteen kaikille osalistuneille. Ajatuksia tarvitaan aina.

Riippuu tosiaan tapauksesta... sanoilla voi saada aikaan todella paljon pahaa, mitä eivät teot pysty korjaamaan...

Posteriores cogitationes sapientiores solent esse.


Omasta mielestä ei kummallakaan teolla saa kummottua toista, tehtyä ei saa tekemättömäksi!

Itse pyrin tekemään asioita sanojeni mukaisesti, mielestäni muidenkin pitäisi pyrkiä samaan. Eihän siinä edes ole mitään järkeä sanoa toista ja tehdä toista.. Mistä sitä kukaan enää sit perässä pysyis? Ei koskaan tietäis mikä on totta ja mikä valhetta. Sais aina vaan epäillä toisia. Mut siihen tää on kyl menos ku ihmiset vaan valehtelee toisilleen ja puhuu pahaa selän takana, etenkin suuri osa tytöistä mitä tunnen.

Osa naisista kylläkin helposti esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja teeskentelee ettei muka kiinnostais. Toisaalta kuka haluis liian helpon "saaliin"? Se siinä on piilevänä ajatuksena, oli se sitten älykäs ajatus tai ei :D

Miehillä oon tosin nähny ihan toisenlaista ilmiötä. Sanat ja teot ei tunnu millään menevän yhteen. Lupaillaan mut sit oikeesti vaan satutetaan.. :S Valehdellaan ummet ja lammet jotta saataisin pesää. Kaikki tuntuu pyörivän vain sen ympärillä.. Tai sit jotkut saa tyydytystä siitä kun toiseen sattuu, mistä minä tiedän.. Löytyy miehiäkin erilaisia. Omalle kohdalle vaan sattunu niitä vääriä.

Se riippuu ihan tilanteesta, virheiden ja haavojen suuruudesta. Jos mua vaikka petettäisiin niin ei siitä niin vaan puhumalla selvittäisi. Jos taas olisin riidellyt jonkun kanssa ni sovinto ja anteeks antaminen tulis ehkä helpommin teoilla. Joku pieni alku sysäys helpottais ehkä, ei voi tietää... Mut riippuu kylläkin hirveesti tilanteesta.. On joitakin sellaisia asioita mitä ei anneta anteeksi, tai ei ainakaan unohdeta. (Tästäpä voitaisiin lähteä pohtimaan lausetta "Anteeksi voin antaa, mutten koskaan unohtaa..")

Varmasti olen osan mielestä väärässä, niin kuin ehkä olenkin. Mun mielipiteet ja tää tulkinta siis pohjautuu mun omiin kokemuksiin.

sanotaanhan, että kynä on miekkaa mahtavampi mutta itseasiassa se ei ole näin..valitettavasti. ei ainakaan enään. teot merkitsevät ja määräävät mitä ihminen sanoo , ja sanathan luonnollisesti johtavat vain uusin tekoihin ööm juu typerä vertaus mutta hieman sama kun koittaisi kaataa kaljaa lasiin avaamatta korkkia.

Mä lähtisin ite jalostamaan keskustelua Evan ja Bailan juttujen suuntaan, mutta vielä niin, että otetaan esiin sellanen hypoteesi (joskin itse pidän sitä lähes absoluuttisena totuutena... toinen kun tykkää äidistä ja toinen on se merilokki), että sanoja ja tekoja ei tule eritellä. On vain olemassa sanoja, jotka tukevat tekoja ja tekoja, joilla voidaan jatkaa sanojen kesken jättämää matkaa... mihin ikinä targettiin.

Sanoilla en usko voitavan paikata tekoja, koska teot "painii eri kategoriassa". Tässä kuvastuu se, että usein puhutaan toista, kuin tarkoitetaan ja lopulta tehdään. Se, että seisoo sanojensa takana ja tarkoittaa sitä mitä tekee, on kunnioitettavaa.

Karkea esimerkki: Kuinka moni kosisi ilman tarkoitusta...? Ihan vaan sanoakseen ne sanat, koska tietää toisen haluavan kuulla ne... tai vielä pahempi, että olettaa toisen haluavan kuulla ne... olettaa, koska toinen on antanut ymmärtää, mutta ei ole sanonut totuutta. See where I'm gettin' at...? Taas sanat ja teot on eritelty. Ehkä huono esimerkki jo siks, että kihlaus on lupauksena kokenu nykyaikana pienoisen inflaation. Itse tarkoitan sitä sitten joskus kyllä todella. Tässä(kin) asiassa aion seistä sanojeni takana.

Loistava aihe häiritä aivoja, jotka on nukkunu jo edellisen 8 tuntia yövuorossa! ;)

Voisin nyt käyttää esimerkkinä yhtä tilannetta omasta elämästäni.

Eli minä ja äijäni asuttiin aika kaukana toisistamme (Helsinki - Turku), joten ei ollut mahdollista nähdä niin usein kun olisin halunnut. Me juteltiin kuitenkin päivittäin mesessä ja / puhelimessa. Muutaman kerran se ukko sanoi sellaisia asioita joista loukkaannuin tosi pahasti.

Silloin kun sit nähtiin, niin me ei puhuttu niistä, koska kun näkee toista harvoin niin on parempaakin tekemistä kuin riidellä.

En toki usko, että tarkoitus oli loukata - olen itsekin välillä paha suustani. Sanon väsyneenä ja kiukkuisena asioita, joita en tarkoita. Eikä sitä voi millään tavalla palauttaa täysin takaisin ennalleen. Jos satuttaa sanoillaan, niin ehkä paras keino on vain yksinkertaisesti pyytää anteeksi.


Tuo toinen kohta, voisin ottaa siihenkin jonkun esimerkin.

Jos henkilö A on lyönyt henkilöä B, niin mikään "sori en tarkottanu satuttaa, en tee sitä enää ikinä"-lausahdus on ehkä vähän huono tapa yrittää korvata sitä. Toinen voi antaa tapahtuneen anteeksi, mutta pelkät sanat EIVÄT MISSÄÄN NIMESSÄ voi hyvittää tapahtunutta. Tarvitaan tekoja, aikaa, halua unohtaa/antaa anteeksi.

Eli lyhyenä yhteenvetona voisin sanoa:

Sanat korvataan sanoilla, teot teoilla.

... ja mistäs jauhat, jos et jonku oivalluksista, jotka on johtanu tekoihin...?


TÄTÄ mä just hain...!

Minä näen sanat ja teot niin erilaisina asiona, ettei niillä voi paikata toisiaan. Tai sehän on tietysti tapauskohtaista. Jotkut luottavat sanoihin vaikka teot on toista. Mutta jos järjellä ajatellaan, niin eihän kukaan voi luottaa sanoihin jotka tulee ihmisen suusta jonka teot puhuvat täysin toista. Ja sitten taas kukapa odottaa tekoja ihmiseltä joka vain sanoo tekevänsä asioita, mutta ei koskaan tee niin. Kummallakaan ei ole mitään arvoa ilman toista.

siinä minun itsestäänselvää asiaa 2centin panoksen verran tähän keskusteluun.

Lime yritti opetella kirjoittamaan 23:19 28.10.2006

Sanat ovat tekoja.

helvetin hyvä kysymys...

Kun tässä nyt oon hetken tätä asiaa mutustellu ja miettiny niin olen sitä mieltä että voi ja ei voi. Riippuu niin tilanteesta. Sanoilla tai teoilla tuskin saat kuollutta henkiin, mutta sanojen ja tekojen yhteis voimalla VOIT saada ystavyyden taa kukoistamaan rankan riidan jälkeen.

Kun taas pelkät sanat kuulostavat mielistelyltä ja pelkät teot ilman sanoja on jotain ihan muuta.

En muista tarkkoja tutkimus tuloksia, mutta jotenkin niin se meni että noin 60 vai jopa 70 % kommunikoinnista kahden ihmisen välillä koostuu ilmeistä ja eleistä, jotka nyt jollain tavalla on myös tekoja, ja vain noin 10-20% on sanoja. Eli siis kun tätä mietin niin pelkillä teoilla voisi saada helpommin korjattua sanoilla tehdyt virheet kun taas sanoilla olisi vaikeampaa korjata teoilla tehdyt virheet. Sanoilla tekoja joutoisi tämän minun muistamani tilaston mukaan tekemään noin 60% enemmän töitä sanoilla korjaamiseksi, ja teoilla se oli helppoa, mutta on olemassa valkoisia valheita, valheita, emävalheita ja tilastoja. Tää nyt meni vähän vaikeaksi eikä kukaan todennäköisesti ymmärrä, mutta tarkoitan yksinkertaistettuna sitä, että sanojen ja tekojen yhteis merkitys on huomattavasti merkittävämpää kuin kumpikaan noista yksin. Minun mielestä...

jos teot ovat sanojen mittaisia on ihmiseen ainakin huomattavasti helpompi luottaa.tietää ainakin että jos kyseinen ihminen jotain sanoo niin näin myös tapahtuu eikä jää pelkän puheen tasolle.

Ei lainkaan hassumpi aihe.

Sanat ovat vain sanoja, ja itte saatan puhua suunnillee mitä sattuu (hyvässä merkityksessä siis :P), mutta niitä ei muisteta niin tarkkaan kuin tekoja.

kumminkin ei välttämättä niillä itse sanoilla ole niin väliä vaan se _kuinka_ sanotaan.