SuzukiTar

"Me nähtiin eka kerran meidän pihalla, tunne oli jota ei pysty vaihtaa rahalla, oloni oli niinku oisin rakastunu, sua en ois ikinä kehenkää vaihtanu, unelmissa oon kyllästyny elämään, mä haluun saada ne jo toteen käymään, oonko liian ujo, vai tunteitteni vanki, en saa sanottuu vaikka sitä haluanki, en haluu sanoo sulle mitään pahasti, mut älä pliis ota mitään henkisesti, sä petit sun muijas tuut siitä kärsimään, mut mult ei tarvii tulla anteeks pyytämään, sä satutit mua sun valehtelemisella, sun viestillä ja sun puhelulla, en tuu ikinä antaa sulle anteeksi, sä teit tän mulle liian pahasti.

Rakkaus sitä ei voi käsittää, sen takii jotku joutuu yksin kärsimään, joskus ollaa taivaassa, joskus helvetissä, se on sitä elämää, se täytyy kestää. x2

Kun sä tuut mua vastaan ni älä kato mua noin, muutenki on niin paha olo ku olla ja voi, en kestä ku oot niin kylmä ja ilkee, se tuntuu niin pahalt et oon valmis jo itkee, tein kaikkeni et kumpiki oltais onnellisii, mut sit yhtäkkii huomasin et erottii, eka mä suutuin mut sitten masennuin, lopuks tajusin, sut halusin takasin, mä haluun yrittää, ota mut takas, oot ja tuut olee mulle aina ihan vitun rakas, mä pyydän anna mulle vielä yks mahollisuus nii voin näyttää et must on tullu jätkä uus, sun takii teen varmasti ihan mitä vaan, en tuu antaa periks vaikka pyytäsit lopettaa, kai sä ymmärrät ilman sua en voi elää, mut jos annat pakit nii mä en jaksa enää.

Rakkaus sitä ei voi käsittää, sen takii jotku joutuu yksin kärsimään, joskus ollaa taivaassa, joskus helvetissä, se on sitä elämää, se täytyy kestää. x2"