Demonilesboankka

Jos olet onnellisesti parisuhteessa ja elät edelleen siinä ensikuukausien aikana rakentamassanne kuplassa, niin lopeta lukeminen tähän. Ei tule sitten sitä mielipahaa kenellekkään, sillä tämä postaus on kyynisyyden ja katkeruuden synnyttämä hirviö.

Kun ihminen aloittaa parisuhteen toisen kanssa, he rakentavat ympärilleen vaaleanpunaisen kuplan, jonka sisälle ei ole asiaa kenelläkään muulla. He unohtavat ystävänsä ja kaiken muun ympäriltään. Poikkeustapauksiakin onneksi löytyy. Itse syyllistyin kyseiseen kaavaan muutama vuosi sitten, mutta kun huomasin että ystäväni alkoivat kaikota, niin tein asialle jotakin. Parisuhteet pilaavat ystävyyssuhteet. Parisuhde on se iso musta pilvi, joka aurinkoisena päivänä puskee auringon eteen ja sataa vettä kaikkien kasvoille. Parisuhteessa elävä ihminen hieroo onnellisuuttaan onnettomien naamaan kuin paskaa. Kuherruskuukauden muuttuessa vuodeksi huomaat ettei sinulla enää ole ystäviä, koska et ole pitänyt heihin yhteyttä. Olet ollut liian kiireinen siinä helvetin kiiltävässä kuplassasi eikä mikään muu enää merkkaa mitään. Kun myrsky saapuu paratiisiin, niin kuka on enää sinua varten siellä ? Ne ystävät, joihin et koskaan enää pitänyt yhteyttä ? Niinhän sitä toivoisi.



Bubble, bubble, little double, just a hopping bubble.
My heart is a little bubble, just a little bleeding bubble.
My hands are double bubbles, bubble mashers.

Bubble dies.



http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/05/get-fuck-out-of-my-face-and-take-your.html

"Vähän voit suurustaa sitä vehnäjauhoilla..." Joo-o... Vai niin... Kesäkeitosta vehnäjauhoklimppisopaksi sekunnissa. [yes]

Mut kyllä musta viel hyvän vaimon joku ittelleen saa, osaan tehä kyl voileipiä !


EDIT: Kyl tää kovasti yrittää kesäkeittoo olla, mut perunatkin on raakoja...

Aurinko on herätellyt minut kevääseen ja siihen että olen helvetisti aikataulusta myöhässä opintojen suhteen. Sisustustyön ammattiosaamisen näyttö on meneillään ja huomenna ennen kahta minun tulisi esitellä ideaplanssit asiakkaalle kahdesta eri sisustussuunnitelmasta vuosilta 1930 (funkitonalismin tyyliin) ja 2013 (modernimpaan lookkiin). Sen jälkeen minulla on reilu viikko aikaa piirtää laskujeni mukaan yhteensä 12 projektiokuvaa näistä suunnitelmista ja laskea lattia sekä seinämateriaalien kustannusarviot. Kesäloma tai nukkuminen ei edes käy mielessä, kun vaa'alla ovat opintojeni mahdollinen keskeytyminen ja ensivuoden opintotukien evääminen mahdollisen saamattomuuden sattuessa.


Pilkon ajan tunneiksi,
tunnit raastan minuuteiksi
Minuuteista sekunneiksi
ja niiden sadasosiksi.

Kello hakkaa päätä seinään,
lakkaamatta pyörii rattaat
Viisarinsa piiskaa nahkaa,
piiskaa kuin halpaa huoraa.

Kiire kiire...
Ihan vitullinen kiire.



http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/05/aika-ei-alistu-tahtooni.html

http://www.youtube.com/watch?v=jj9CM1_rREE

Tuijotin kyseistä lausetta ystäväni auton sivupeilistä koko sen neljä päivää kun olin Orivedellä. Edes peiliin ei voi luottaa enää... saatika omiin silmiinsä. Nostalgisoimme ystävättäreni kanssa palaamalla paikkaan, jossa tapasimme ensimmäistä kertaa lapsina. Muistan sen kuin eilisen... olin rannalla yksin ja hän oli siskonsa kanssa. Menin heidän luokseen ja kysyin voisivatko he leikkiä kanssani. Sitten leikimme merenneitoja ja haimme savea järven pohjasta. Oi aikoja. Oi tapoja - Kaikki on muuttunut. Nyt juodaan olutta paikallisen terassilla ja puhutaan seksistä.

Ovatko ihmisetkin elämässä lähempänä kuin miltä vaikuttaa ? Ei nyt konkreettisesti, vaan... lähempänä minua. Voiko omaan arvostelukykyynsäkkään luottaa ?



http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/05/objects-in-mirror-are-closer-than-they.html

Herään hieman kahdeksan jälkeen, keitän teetä ja lähden viemään roskia ulos. Ihmettelen kummallista hajua rappukäytävässä. Naapurissa tehdään varmaan remonttia, ajattelen. Ystäväni ilmoittaa tulevansa kahville. Hetken kuluttua ovikelloni soi - Täällä on savua ja haisee palaneelle, hän sanoo rappukäytävässä seisoessaan. Alan tietysti heti panikoimaan. Juodaan nyt kahvit ja katsotaan mitä tapahtuu, hän rauhoittelee. Laitan kissankopan valmiiksi, sammutan tietokoneen ja mietin mitä otan mukaan jos lähtö tulee. Ystäväni vain naureskelee rennosti kun minä ramppaan parvekkeen ja ulko-oven väliä katsellen ikkunasta ja ovisilmästä. Hän kuuntelee postiluukusta ja sanoo että käytävässä on palomiehiä. Paloautoja, poliiseja ja ambulansseja risteilee tiellä. Seisomme parvekkeella ja kuulemme kun yksi palomiehistä huutaa että Menkää sisälle vaan ! ja pyytää heittämään jotakin alas parvekkeelta. Kuuluu *kops* ja joku käskee soittamaan mersun omistajalle. No ei nyt sentään, mutta se olisi ollut humoristista, jos he olisivat heittäneet vaikka sohvan tuon mersun päälle... tai ruumiin. Aika mustaa huumoria.

Naapurikämppä vähän savusi. Jos olisin ollut yksin kotona, olisin varmaan kantanut kissan ja Paven ja järkkärin keskelle pihaa ja itkenyt siellä jälleen menetettyä kotiani ja sitä etten ole vielä ottanut kotivakuutusta. Minua niin ei ole luotu elämään yksin. En selviä tällaisista tilanteista yksin. Onhan siinä oma jännityksensä torstaiaamuna kun savun haju tunkeutuu asuntoon ja hälytysajoneuvot täyttävät tien. Kisakatsomo taisi olla viereisessäkin talossa pystyssä.



http://www.aamulehti.fi/Pirkanmaa/1194812422070/artikkeli/nainen+poltti+tupakan+sohvalla+meni+nukkumaan+ja+herasi+pa
loautojen+sireenien+aaneen.html

http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/05/aamu-sarastaa-muttei-yhta-kauniina.html

Kaakaota juo
Demonilesboankka
Parane pian

Hoitajatäti ihmetteli pitkittynyttä kuumettani, pisti piikin sormeeni ja lähti katsomaan tulehdusarvoja. Peloissani odotin tuloksia ja mietin jo että minulla on syöpä tai jotain muuta mihin kuolen. Alle kahdeksan, hän tokaisi ovella tullessaan takaisin hoitohuoneeseen. Helpottunut huokaus. Olen niin kovin vainoharhainen terveyteni suhteen. Hän määräsi minulle loppuviikon sairaslomaa. Nyt katselen Himymiä ja juon teetä.

Minun pitäisi osata levätä. En koskaan parane, kun en osaa ottaa aikaa itselleni. Maanantaina kävin ystävieni kanssa Passionin terassilla lääkkeiden voimin, vaikka kuumetta oli aamulla ollut lähemmäs 39 astetta. En osaa olla paikallani. Jos ei muuta, niin minulle tulee pakonomainen tarve siivota. Joku köyttäkää minut kiinni tähän sänkyyn, leikin terveydelläni tietoisesti. Not cool.



http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/05/pakkolevon-puristuksessa.html

Aiemmassa postauksessani Dla's truth of youthin puolella puhuin niistä kuvista ja siitä kuinka sain sen järkkärin lainaan. No tässä tulee nyt sitten tällainen vitutuksen ultimaattinen multihuipennuspostaus, että kun olin saanut muutamia kuvia otettua ja ajattelin siirtää niitä koneelle muistikortin kautta, niin jäin ihmettelemään kun mitään ei tapahtunut. Katsahdin muistikorttiin... katsahtin lukijaan... takaisin muistikorttiin... ja räjähdin. Mikä ihme siinä on, että kun kerran on tehty toimivat laitteet ja niihin sopivat kortit, niin niistä pitää mennä tekemään jtn uusia ihme versioita ja vempaimia, jotka ei sitten sovikkaan minnekkään ?! Kortti sattui olemaan SDHC ja Pavessa sijaitseva kortinlukija onkin vain pelkkä SD. Voi jumavitunlauta ja jeesuksen mopo. Miksi asioista tehdään aina niin kauhean vaikeita ?


http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/05/rage.html

Vappu meni mitä mukavammissa merkeissä. En ollut liian humalassa... päin vastoin. Vedin merirosvokamat päälleni kuuden pintaan ja lähdin ystäväni luo Baileyskahville. Sain puhelun rakkaalta Sukkajuopolta, että he ovat löytäneet minulle papukaijan ja viettävät aikaansa Koskenrannan paremmalla puolen joutsenpatsaan alla kiven kolossa. Olin valitellut ystävälleni, kuinka minulla ei ollut rommia ja hän Oi niin ihanasti oli ostanut minulle pienen pullon Rum Nro7 Blackia. Iloisena siitä lähdin tallustelemaan sinne kivenkoloon tervehtimään tätä papukaijaani (Still a better love story that a Twilight), Sukkajuoppoa ja muita. Rannassa oli märkää, koska koko päivän oli satanut, mutta eikös se ollut päivän teemakin... märkä. He olivat jo värjötelleet ulkona tovin, joten tahtoivat lähteä baariin.

Kiersimme kaksi baaria ennenkö päädyimme Semaan, sillä emme merirosvo ja punkkarilookeissamme sopineet 40+ ihmisten joukkoon. Heidän lähdettyään takaisin Nekalaan tapasin siskopuoltani, joka oli raukka laitettu kuskiksi. Takaisin koskenrannassa koin kauhunhetkiä ollessani edelleen selvinpäin kahdeksan jälkeen kun joku limainen humalainen mies otti päästäni kiinni ja yritti tulla suutelemaan. Hyih ! Ystävättäreni oli aivan totaallisen kaatokännissä ja joku mies kyseli teippiä tai narua koska hänen kenkänsä oli halki. Ihanan random vappu ! Hypotermian lähestyessä lyöttäydyin jälleen toiseen porukkaan ja suuntasimme Bricksiin. Sain vasta aamulla tietää että paikka on K-24 ja minä siellä ihan tyytyväisenä merirosvoilin.



http://dlastruthofyouth.blogspot.fi/2013/05/merimiehia-meksikosta.html