Demonilesboankka

Elämän sietämätön keveys: Once upon a time there was Posti

No kuinka se Postin kanssa asioiminen nyt sitten kaikkiaan sujui? Jätin paketin tiskille sateisena iltapäivänä 25.7. jolloin ne lähtivät matkaan samana päivänä kohti Ruotsia. Multa veloitettiin 53€ M-kokoisesta alle 15 kiloisesta paketista, kun nettisivuilla hinnaksi ilmoitettiin 26,90€. No, sain korvauksen kun tarpeeksi yritin.

Kului kolme viikkoa ja aloin kysellä asiakkaalta, onko tuotteet tulleet perille. Ei. Seurannan mukaan viimeinen havainto paketista oli Tukholmassa 1.8. Tein selvityspyynnön ja sain tiedon, että paketti on kuin onkin noudettavissa Tukholmasta. Ilmoitin tästä asiakkaalle, sillä Postilta se oli kaiketi liikaa pyydetty. Asiakas palasi hakureissultaan tyhjin käsin, sillä paketti olikin kuulemma vasta matkalla.

Nyt viikkoa myöhemmin asiakkaani oli jälleen yhteydessä Postiin kysellen pakettia. Oli kuulemma tämä n. 300€ arvoinen paketti hukkunut. Hups. Siinä soiteltiin hysteerisen asiakkaan kanssa ja mietittiin mitä tehdään. Tuotteet oli menossa kansainväliseen kilpailuun, johon asiakkaani on osallistumassa, ja olivat jo Postin toimesta myöhässä aikataulusta. Ennen paketin lähettämistä ilmoitin asiakkaalle, etten voi ottaa vastuuta tuotteista sen jälkeen kun ne annan Postin hoiviin.

Soitin postiin ja haukuin ne pystyyn. Asiakkaani oli tehnyt saman. Kummasti paketti löytyi myöhemmin tänään, ja oli ollut siinä samassa toimipisteessä jo ainakin sen kaksi viikkoa. Tuotteet on nyt perillä, neljä viikkoa myöhemmin, kolme viikkoa myöhässä, ihme kyllä ehjinä. Ja asiakas jaksoi edelleen olla tyytyväinen, ei Postin, mutta mun palveluun ja kiittää. En lähettäis edes pahinta vihollistani Siperiaan Postilla. Ei kiitos Posti.


TULOSSA: Elämän sietämätön keveys, osa 2: Once upon a time there was Kela

9 kommenttia   Maanantai 21. elokuuta 2017 21:53

Ensimmäinen kuukauteni laboratoriorottana

Siitä on nyt vähän reilu kuukausi kun otin osaa tutkimukseen, jossa selvitetään Acetium-imeskelytabletin vaikutusta tupakasta vieroittautumiseen. Ensimmäisen postauksen aiheen tiimoilta ja itse tutkimuksesta voit lukea täältä.

Kuukausi... Se on lyhyt aika, mutta olen jo ehtinyt huomata vaikutuksia. Se, onko ne lumevaikutusta vai oikeasti Acetiumin ansiota, en tiedä. (FYI Minulla on taipimusta psykosomaattiseen oireiluun, eli luon itse omassa päässäni esimerkiksi jonkin taudin kuvaan sopivia oireita ja alan konkreettisesti saamaan niitä. Voisi kuvitella toimivan myös lääkkeiden vaikutusten kanssa.) Alkuun oli vaikeaa muistaa kantaa tabletteja mukana ja saatoinkin unohdella niitä silloin tällöin, etenkin illanvietossa parin siiderin jälkeen. Nyt siitä kuitenkin on tullut samanlainen rutiini kuin hampaiden harjaamisesta tai - itse tupakoinnista. Täytyy kuitenkin myöntää että olen unohtanut merkitä poltettujen savukkeiden määrän tosi useasti, joten faktatietoa tupakoinnin vähentymisestä minulla ei ole teille vielä antaa.

Itse asiaan: Aamun ensimmäinen savuke, se jonka poltan viedessäni koiraa aamulenkille, on jäänyt pois. Täysin ajattelematta, olen vain unohtanut sen. Toinen erittäin kummallinen asia: Hajuaistini on parantunut, jopa häiritsevän paljon. Sellaiset asiat kuin kurkku, ruisleipä, maito, lihaliemikuutiot... Eilen jouduin kysymään mieheltäni oliko paistamani jauhelija vanhentunutta kun se haisi niin voimakkaasti vaikka päiväystä oli vielä rutkasti jäljellä - "Ihan jauhelihalta se haisee". Se on kuin kuuro kuulisi ensimmäistä kertaa tai sokea näkisi auringonlaskun. Niinkuin sanoin, en tiedä vaikuttavatko imeskelytabletit tähän niin että tupakointi on vähentynyt niinkin merkittävästi että hajuaisi on voinut palautua, vai vaikuttaako asetaldehydin poistuminen tupakansavusta hajuaistin paranemiseen, vai olenko alitajuisesti "voinut kuvitella" itselleni paremman hajuaistin omassa päässäni.

Tässä ensimmäisiä havaintoja, kun tutkimusta on jäljellä vielä vajaa viisi kuukautta. Vähintäänkin mielenkiintoisia tuloksia näin lyhyessä ajassa. Palaataan asian tiimoille kun jotain muuta ilmenee!

KYLÄNMAHTI: Ensimmäinen kuukauteni laboratoriorottana

2 kommenttia   Torstai 21. heinäkuuta 2016 11:18

Kompakti kaksio

Kompromisseja vaaditaan kun asuu asunnossa, jossa matka jääkaapille on vain käännös vasempaan. Toisin kuin ajatellaan, pienessä huoneessa ei mielestäni tarvitse käyttää pieniä huonekaluja, sillä se saa tilan tuntumaan täydemmältä.

Julkaisemani kuvat asunnosta antavat varmasti valoisan ja avaran tunnelman, mutta se ei ole koko totuus. Tämän kompaktin kaksion pohjaratkaisu on todellisuudessa kamala. Kaikki neliöt on käytetty tuulikaappiin ja siitä jatkuvaan pitkään eteiseen, joka kuitenkin on niin kapea ettei siinä voi lipastoa kummallisempaa ratkaisua pitää, eikä sinne ole saatu sisällytettyä lainkaan kaappitilaa. Makuuhuoneeseen mahtuu juuri ja juuri 120 kokoinen sänky niin että kokonaisen kahden vaatekaapin ovet mahtuvat vielä auki. Tilassa on yksi noin 20 senttiä leveä ikkuna, jonka tarjoilema valo ei valaisisi edes koirankoppia. Saunalle on löytynyt neliöitä, vaikka vaatehuone tai mikä tahansa muu säilytysratkaisu sen tilalla olisi ollu tarpeellisempi. Kylpyhuoneeseenkin mahtuisi vaikka kolme pesukonetta. Avoin kirje vuokra-asuntojen pohjaratkaisujen suunnittelijoille: Ei näin. Onneksi tämä asuntohelvetti on pian ohi.

KYLÄNMAHTI: Kompakti kaksio

4 kommenttia   Maanantai 05. lokakuuta 2015 21:23

En ole rasisti, mutta...

Tiedän ettei Internetissä koskaan tulisi avata suutaan, koska tämäkin leimataan varmasti vihapuheeksi, mutta... Mistä aloittaisin? Meille tulee jatkuvasti lisää maahanmuuttajia... Nämä pakolaiset ei suinkaan ole suurinosa naisia ja lapsia, vaan aikuisia miehiä, joiden älypuhelimia spekuloidaan. Harmillisen usein turvapaikkaa haetaan meiltä syyttä, etuuksien toivossa ja heillä ei suinkaan ole samat etuudet kuin meidän kansalaisilla. On hienoa että tarjoamme turvapaikan tästä kauniista maastamme sitä tarvitseville, mutta sitä tarvetta tulisi kartoittaa enemmän. Turvapaikanhakijoita, joiden hakemuksia ei edes pitäisi käsitellä, on nyt tulossa meille lisää ainakin 1500 ja samalla "yksittäistapaukset" väkivaltarikoksissa ja muissa lisääntyvät, verotusta korotetaan ja suomalaisia kustaan silmään. Meillä on ryöstäjiä ja raiskaajia omastakin takaa. Teillä oli joku unelma? Niin oli mullakin, vaatimaton sellanen. Halusin osata soittaa kitaraa iltanuotiolla ystävieni kanssa. Jouduin myymään kitarani koska tässä hyvinvointivaltiossa byrokratia ja mamut menee meidän kansalaisten hyvinvoinnin ja toimeentulon edelle. Hoidettaisiin ensin asiat kuntoon omassa maassa ja alettaisiin sitten pelastamaan muuta maailmaa.

Olenko rasisti? En todellakaan. Beiget laastarit on nyt rasismia, kuin peplumit muotia vuonna 2012. Ihmisten typeryys ei varmasti koskaan lakkaa ihmetyttämästä minua. Istuuko joku kotonaan etsimällä etsimässä tästä pallosta vikoja kuin porsaanreikiä laista. Onko asiat todella liian hyvin tässä maailmassa, että täytyy luoda ongelmia jos niitä ei ole? Katselin juuri neliosaisen dokkarin Huume-Suomen historiasta. Sarja käsitteli paljon sotaa... Ei silloin ihmiset käyttäneet energiaansa mihinkään näin turhapäiväiseen, koska meillä oli oikeita ongelmia.


Otettaisiinko nyt ihan oikeasti se laatikko pois päästä ja katsottaisiin tätä maailmaa sen ulkopuolelta? Yksi maa kerrallaan.


EDIT: Sanot sanan maahanmuutto Internetissä ja heti alkaa sellainen paskamyrsky ja leimaaminen rasistiksi, ettei mitään rajaa. Miksi ihmiset poimivat teksteistä vain ne kielteiset asiat ja takertuvat niihin, vaikka olet ilmaissut mielestäsi turvapaikan tarjoamisen sitä tarvitseville olevan hienoa? Nyt popparit mikroon ja tervetuloa seuraamaan perjantaiaamun ratoksi maahanmuuttokeskustelua, hostaajana meitsi. Mä tuun oleen kuuluisa... Vihattu, mutta kuuluisa.


KYLÄNMAHTI: En ole rasisti, mutta...

23 kommenttia   Perjantai 21. elokuuta 2015 08:21

Kengät väärissä jaloissa? Ei haittaa!

Kesäkunto ei tänävuonna ollutkaan pelkkää toiveajattelua ja paskanpuhumista. Kyllä tämäkin pullasorsa osaa syödä salaattia. Harmikseni kesäkelit saapuivat vasta nyt kun kaikkien kesälomat on jo pidetty. Kuntonyrkkeilyn syyskausi alkaa pian ja se helpottaa omalla tavallaan arkeen palaamista. Sitä tuntee elävänsä kun ensin kaksi kertaa viikossa luulee kuolevansa.

Huolettomuus on varmaan ollut tämän kesän avainsana. Ei sillä, huolia on kyllä riittänyt, mutta sen takia onkin tärkeää jättää kaikki muu huolehtimatta. Ällösöpöt ysärisaparot on hauskat ja pelastaa huonoimmankin hiuspäivän. Pinkki kausi tukan kanssa on ohitse, vaikka se yhtä vaikeaa onkin myöntää kuin kesän lipuminen ohitse. Kun tekee itse ja säästää, voi vaaleanpunaisen värin puutetta hieman ylikompensoida sanoinkuvaamattoman hienolla neonpinkillä reiviasulla.

KYLÄNMAHTI: Kengät väärissä jaloissa? Ei haittaa!

1 kommentti   Tiistai 18. elokuuta 2015 14:30

On vapautta hengittää syvään

Kesä on pian lusittu ja olen palannut töiden ääreen. On ihanaa huomata tekevänsä elääkseen jotain mikä ei vituta. Täsmälliset 15 minuutin kahvitauot vain eivät ole minua varten. Olen aina ollut visuaalinen ihminen ja käsillä tekeminen on ollut lähellä sydäntä. Haettuani opiskeleman tilasomistusta, en koskaan ajatellut miksi. Kouluun oli haettava ja se tuntui ainoalta alalta, jolla pystyin kuvittelemaan työskenteleväni. Pääsykokeissa häiden kenkälaatikkoon rakentaminen tuntui naurettavalta ja puolentoista tunnin koulumatkat bussissa järjettömiltä. Nyt neljä vuotta myöhemmin olen perustanut alan yrityksen, ja se tuntuu edelleen hieman uskomattomalta. Sukulaiset supisevat kahvipöydässä epäilyksiään, mutten anna kenenkään lannistaa minua. Rakastan työtäni ja saan tehdä sitä. Kelläpä muulla siihen mitään sanomista. Katsotaan sitten muutaman vuoden päästä kuka ajelee mersulla...


"Aikuisuuden autiomaassa
yhä riittävän pienenä,
pehmeänä

vilpittömänä

Vain huomatakseen että
joskus ihan riittävästi
on juuri ja aivan
tarpeeksi."


KYLÄNMAHTI: On vapautta hengittää syvään

4 kommenttia   Perjantai 14. elokuuta 2015 09:02

Kosmos Festival 2015

Toissaviikon tiistaina vielä hymyilevät talkoolaiset pystyttivät telttansa sateiseen ja hieman viileään Ristiinaan. Tästä alkaisi kaupunkilaistuneen sieluni viisipäiväinen kiirastuli Koschwithissa, jossa elän sadan muun hipin kanssa tehden töitä kuin lapset Kolumbian perunapelloilla ilman kenkiä, kylmissään ja vapisten. Sähkön ja vesijohtoveden puutteeseen ehti tottua muutamassa yössä ja telttakin alkoi tuntua kodilta jo torstaihin mennessä. Tänne ei tultu pitämään hauskaa, taisi olla eniten kuultu lausahdus hakkeenlapioijien suusta. Viikon peseytymättömyys oli uutta, mutta Staff-passi oli käyntikortti kaikkialle.

Saimme paljon aikaan ennen varsinaista Kosmosfestarien starttaamista perjantaina kello neljä. Veikkaan villisti että väsyneet, mutta onnelliset vapaaehtoiset nukkuivat ensimmäisen sykäyksen yli. Bazaari täyttyi erilaisista ruoka- ja vaatekojuista sekä iloisista ihmisistä. Solar Templessä rentouduttiin, harrastettiin joogaa ja kurkkulaulua, järjestettiin erilaisia työpajoja keholle sekä mielelle ja kuunneliin luentoja. Circus tarjosi mm. tulishowta, vannetanssia, workshopeja, jonglöörausta sekä poidenpyörittelyä. Myös Lockster oli mukana Kosmosfestareilla ja ihmiset kävivät renoutumassa Shisha Loungessamme ostosten ohella.

Spacetime tarjosi chillimpää menoa ja upeaa videoprojisointia domessa. Lavalla soi mm. ambient, psychill, kokeellinen dub ja päivisin läheisessä puutarhassa pystyi rentoutumaan riippukeinussa reggaen soidessa.

Gravityllä nautittiin Drum and Bassia, technoa ja housea. Läheisen graffitiseinän kävivät taiteilemassa Raw Dealin pojat. Fabric of the Kosmos pääsi oikeuksiinsa lauantai-iltana kun teos oli valmis ja uv-valot sytytettiin.

Vortex - Kosmosfestarien megalomaaginen päälava, jonka toteutuksesta oli vastuussa DecoTukos ja Fiktio. Olen vain sanaton. Kun metsä heräsi eloon auringon laskiessa psykedeelisien soundien siivittelemänä, en enää muistanut kipua jaloissani tai väsymyksestä kiinni painuvia silmiäni. Työ oli maksanut itsensä takaisin, olin ystävieni ympäröimä ja mikään ei olisi voinut pilata tätä minulta. Jokainen vastaantuleva ihminen hymyili. Jokainen oli onnellinen ja koko paikka huokui rakkautta sekä yhteisöllisyyttä.

Yhteenvetona viikonloppu oli väsynein, mutta parasta. Täysiä. [Aseta kaikki mahdolliset superlatiivit tähän] Löysin erään tutun bloggaajankin lauantaiyönä teltastani ja hämmennys oli molemminpuolinen. Jouduimme uusien ja vanhojen tuttujen kanssa jopa perustamaan Kosmosvieroitusketjun. "Vie minut takaisin metsään apinamies." Kyllä omaa sänkyä oli kuitenkin ihana halia kotona. Lämpimässä. Ilman niitä triljoonia hyttysiä. Kuivassa.

Mopsi kainalossa.


KYLÄNMAHTI: Kosmos Festival 2015

Kommentoi   Keskiviikko 22. heinäkuuta 2015 16:00

House Of Hard Music & Futuristics Pres: HELLSTRIKER

Perjantaina sain pyydykseeni kettuhattumiehen, jonka videokamera oli taltioinut YO-talolla jotain ennennäkemätöntä. Koko viikonlopun jokainen solu kehossani olikin niin kipeänä tanssimisesta, että loppuvuoden treenit taisikin olla tässä kuusituntisessa. Reivasin Stubbin kanssa samalla lattialla, opettelin moonwalkia ja join ilmaisia shotteja ammuttuna vesipyssystä. This, is the thing we call fun.


KYLÄNMAHTI: House Of Hard Music & Futuristics Pres: HELLSTRIKER

4 kommenttia   Maanantai 08. kesäkuuta 2015 12:17

Hei hei

Uusi nimi ja uudet kuteet. Lappuhaalarit tuntui oikealta valinnalta tähän hieman pilviseen päivään jolloin toivun laivareissusta. Dla's truth of youth on takanapäin, joten tervemenoa uudistuneeseen Kylänmahdin blogiin allaolevasta linkistä. Siellä ollaan aikuisempia, ei vittuilla tuntemattomille netissä ja juodaan vähemmän alkoholia, vaikka toinkin sitä juuri parikymmentä litraa kajakilla Tallinnasta. Joskus harrastetaan vähän liikuntaa ja käytetään mopsia pihalla, pidetään sisustusfirmaa pystyssä ja kreisibailataan. Kaikki tämä höystetty uskomattoman huonolla huumorintajulla, vielä kamalammalla tilannetajulla sekä liian vahvoilla mielipiteillä. Edelleen hieman melankoliaa ja ajatuksia, mutta etenkin niitä parhaita päiviä.

Vuonna 2010 halusin tulla aikaansaavaksi, ja nyt on vähän liiankin monta rautaa tulessa yhtäaikaa. Mikä olisikaan seuraava etappi?


KYLÄNMAHTI: Hei hei

2 kommenttia   Torstai 04. kesäkuuta 2015 16:13

Meni tunteisiin

teardrop] kuiskasi äsken
TUKEKAA KAIKKI SAIRAAKSI JALOSTETTUJA KOIRAROTUJA, SE ON VITUN IHANA KATTOA KUN TOINEN EI SAA HENKEE. Koska onhan Sun turhamaisuutes vitusti tärkeempi asia ku eläinten hyvinvointi? Ja ihan turha tulla mussuttamaan miten muka millään tasolla välität eläimistä, tekos puhuvat muuta. En muuten inhoo mitään muuta niin paljon kuin eläinrääkkääjiä. VITUN ELÄINRÄÄKKÄÄJÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!

teardrop] äsken
JEE, IHANAA SE TUKEHTUU! KOHTA ON KESÄ JA ONNEKS MUN MOPSIN ON SILLON VIELÄ ENTISTÄ VAIKEEMPI HENGITTÄÄ!!

teardrop] äsken
Lisää tohon sun esittelytekstiin et oot vitun eläinrääkkääjä ja ihannoit ihmisen sairaaksi jalostamia ja koko elinaikansa kärsiviä ja kituvia eläimiä. Ps. Ihan vitun hieno pose täs kuvassa.

teardrop] äsken
vitun eläinrääkkääjä

teardrop] äsken
Hei saakohan toi kissa viel vähän turhan hyvin happee??? Eiks seki ois pitäny jalostaa kituvaks reppanaks niinku koiraskin? :D

7 kommenttia   Sunnuntai 31. toukokuuta 2015 12:44

« Edellinen sivu | Seuraava sivu »