Demonilesboankka

Kesä on pian lusittu ja olen palannut töiden ääreen. On ihanaa huomata tekevänsä elääkseen jotain mikä ei vituta. Täsmälliset 15 minuutin kahvitauot vain eivät ole minua varten. Olen aina ollut visuaalinen ihminen ja käsillä tekeminen on ollut lähellä sydäntä. Haettuani opiskeleman tilasomistusta, en koskaan ajatellut miksi. Kouluun oli haettava ja se tuntui ainoalta alalta, jolla pystyin kuvittelemaan työskenteleväni. Pääsykokeissa häiden kenkälaatikkoon rakentaminen tuntui naurettavalta ja puolentoista tunnin koulumatkat bussissa järjettömiltä. Nyt neljä vuotta myöhemmin olen perustanut alan yrityksen, ja se tuntuu edelleen hieman uskomattomalta. Sukulaiset supisevat kahvipöydässä epäilyksiään, mutten anna kenenkään lannistaa minua. Rakastan työtäni ja saan tehdä sitä. Kelläpä muulla siihen mitään sanomista. Katsotaan sitten muutaman vuoden päästä kuka ajelee mersulla...


"Aikuisuuden autiomaassa
yhä riittävän pienenä,
pehmeänä

vilpittömänä

Vain huomatakseen että
joskus ihan riittävästi
on juuri ja aivan
tarpeeksi."


KYLÄNMAHTI: On vapautta hengittää syvään