I_am_me

Eli nyt tarvittas kaksi muotibloggaajaa..

Oon tössä Nuorten nettilehti Painovirheessä,
ja tehään juttua kesämuodeista.

Eli tarttis kaks muotibloggaajaa ketkä suostus vastaamaan muutamaan kysymykseen. Ja siis jutun pitäis ilmestyä nettiin ensi viikolla, että ripeää yhteydenottoa meikäläiseen sitten, niin kerron enemmän !

Kiitos jo valmiiksi :)

Se on mieli mikä vihaa,
ei sydän...

Truth is, I don't know
where I'm going with my life.
I'm just taking it day by day

Enää ei oo kiire
Puhelin on hiljaa
Yksinäisyys kasvaa
Ympäröimään mua
Enää ei oo kiire
Sul on joku toinen
En tahdo tietää siitä
En tahtois muistaa sua

Uskotko rakkauteen sinä ensisilmäyksellä,
vai pitääks minun uusiks tästä ohi kävellä?

http://www.iltasanomat.fi/digi/art-1288572695199.html

Kuusitoista kuuta, kuusitoista vuotta,
kuusitoista pahinta pelkoa.
Kuusitoista kertaa uneksit minusta
kun putoan vuosien saatosta.

Kuusitoista kuuta, kuusitoista vuotta
ukkosen jylinää korvissa.
Matkaa on vielä
kuusitoista virstaa.
Kuusitoista kohtaa
pahemman pelkonsa.

Kuusitoista kuuta, kuusitoista vuotta
kuusitoista kertaa näit peloistani unta.
Kuusitosta koettaa ympyriäistä suojata,
kuusitoista kirkuu vain yksi kuulla sen saa saattaa.

Kuusitoista kuuta, kuusitoista vuotta
lunastuskuu jo vuoroansa vuotaa.
Sivuilla näillä pimeys pois kaikkoaa
voimat kahlitsee, minkä tuli korventaa.

Kuusitoista kuuta, kuusitoista vuotta
nyt pelkäämäsi päivän vuoro koittaa.
Tule lunastetuksi tai itse lunasta
vuodatettu veri
kyynel vuodata.

Kuu tai aurinko - tuhoa tai rakenna

kun oli tarpeeksi pahassa pulassa, pulaan joutumisen uhka enää tuntunut uhkalta.

Jossain vaiheessa oli kahlannut niin syvälle, ettei auttanut kuin rämpiä keskikohdan yli, jos mieli päästä vastarannallw.

Leikkiii ja nauraa,
piirtää ja laulaa
mä saan....

Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.

Harvoin olin tyhjänpanttina, asetin tavotteita.
Aivan liian aikasi astelin valokeilaa.
Hajonneita unelmia mahtuu historiaan,
Mutta ilman niitä en ois kasvanu isoksikaan.


Matkani varrel ystävyyssuhteit on revenny,
vaik koitan punoo ne yhteen,
se ei korvaa ajan menetyst.
Vanhat kaverit, vahvat kalterirajat sulkee.
Ku piiri ei saa ilmaa, se on tapana muuraa umpeen.

Avaudun harvoin ja harvoille,
ku silmii katsotaa, ollaan tarkkoi kattoes.
Ku ongelmat alkaa kasaantuu kasvoille
on pakko jakaa tietoo, et pääsee takasin jaloilleen.

Täydellinen ystävyys saa muuttumaan persoonat,
uudet puolet esiin, ku me tavattiin jo kersoina.
Persoja toisille monii monii vuosii
ja ekat kunnon dokaamiset, viinapullot puokkiin.
Jos sä muistat, kannoin jättäriltä sut himaan,
ja sä selitit siin matkal miten rakastat sun Tiinaa.
Silti me muututtiin, kasvettiin erilleen.
Nyt eri piirit, eri paatit laskettiin vesille.
Maailma muuttuu, ja ihmiset sen mukana.
Ja vaikka mitä luvataan, nii toisemme viel hukataan.
Ne on menneitä, menneitä aikoi ne.

Vaikee löytää se merkitys kaikkeen,
nyt näkemiin mun rakkaat,
vaik on lähteminen vaikeet.