Moarer

Kaikki täällä vähäksi käy;
Elämättömien ihmisten varjot.
Vaivalloiset matkat valon rajoilla.

Kun kaikista tunteista
vain läsnä on pelko, joka
hauraimpana hetkenä
toteuttaa itseään.

Niin nämä kaikki taltioidaan
myöhempien päivien lepoon:

Verkkokalvon ääretön hiljaisuus.
Fotoreseptoreiden haikea humina
varomattoman lähestyjän oikusta.
Planeetanpelko assimiloituneen taajuuden
särkyessä. Kuolleiden Jumalien
pneumaattiset oireyhtymät.
Teloittajien kuvat haalistuvat.
Lakonisten vallanpitäjien alati
fragmentoituvat sielunmaisemat.

Muistaisinpa vähän kuitenkin kaikesta,
katkeruuden ylitsepääsemättömien
vuonojen pyrkiessä iholle.

Muistaisinpa edes sanoista,
lähes halaukseen painavista,
kuinka totuuden liekkien
en saanut puhallettua
niihin milloinkaan.

"Valo nousee vaivalloisesti,
aika on raskas käydä, polttava.
Eikä tiedä mitkä sanat pukisi ylleen;
mitkä lauseet pukisivat kuolemaa?

Ja yhä kauemmaksi karkaat,
vaikka juuri olit tässä.

Elämän rujo vingahdus.

Sen edessä on jokainen kasvoton,
Se ei valitse, Se ei kysele, Se ei hylkää,
Se vain vie.."


Eilen maailma jätti minuun aukon..

Why can`t we be like angels burning
yearning for a higher learning,
in this world of decaying nations
all the souls in hibernation.