_DiPa_

Mitä helvettiä taas tekisin. Kun tämä viha, vaan kertyy sisälleni, niin etten muista hengittää. Milloinkohan minä taas osaisin taas itkeä yksin..

Vain tyhjä huone,ei mistään kuulu ääntäkään,
tyttö istuu,ihan hiljaa mietteisään.
Niin vähän aikaa, veljen kuolemasta on,
Siksi tyttö on,aivan onneton.

Pyyhi pois kyyneleet,
enkelit lentää taivaaseen.
Hiljaiset askeleet,
Saapuu öisin huoneeseen.
Tunnet kosketuksen,
Tunnet käden lämpöisen.
Tiedät on luonasi,
Oma enkeli veljesi.

Nyt yksinään,hän miettii entistä elämää,
Kyyneleet,tytön poskilla kimmeltää.
Eikä kukaan,voi tietää tuskaa sydämmen,
Kun menetti,hän rakkaan ihmisen.

Pyyhi pois kyyneleet…

mutsille ja sen veljelle tämän...

Katson lumoutuneena lasia.
Se liikkuu ensin vasemmalle,
mutta muuttaakin suuntaa oikealle.

Lasi nousee pöydälle.
Huitaisen sen alas kädelläni.
Lasinsirut lentävät ympäriinsä.

Herään. Kaikki olikin unta.
Niin luulen, mutta näen sirpaleet
lattialla. Hymyilen.

Lasi pirstoutui, samalla lailla kuin elämänikin.

Veeti Juhani Antero 13.5.2012
Ylpeä tättä :)

Tänään sain ihanimman äitien
päivä lahja. muruselta :)
Tänään myös sai kummipoika nimeksee. Veeti Juhana Antero <3
pitkästä aikaa niin hyvä olo henkisesti ainakin ja pirteä olo :-)

Huomisen jälkee enään viikon verran kurssia sit loppuu :-/ ahdistuksen tasoa löytyy kiitettävästi :-/
jos natsais toiselle krssil tai sais jatkoa työharjottelun.jälkee olisin niin ilone! :)
mut näkee mtä tuo tullesaan :-/
lisänä tämä päivä minkä haluis menevän 7v taakse päin et äitin.veli ei olis kuollu! ikävä kova ja edellee odotan vaa et pyörä ilmestyy pihalle vaikka ei enään oo tapahtunu pitkään aikaa :( silti monia kysymyksiä mieles mitä tapahtui päivää ennen onnettomuutta :-/ kumpa voisit kertoa siitä!
me disan ja äitin kaa kaivataan sua ja olit aina meijän tuki ja turva!
sun muistolle taikapeilin yö höyhensaarilla taustalla soi ja itketää!

Elämässä on monta polkua.
oikeita ja vääriä, valitsenko oikean?
vai valitsenko väärän?
Minkä ikinä valitsen, en tule katumaan.
Sillä autat minut tästä läpi. Uskon sen.
Elämässä on myös paljon vastoinkäymisiä.
Vaikeita ja helppoja.
voiko niitä ohittaa? Eikö voisi elää?
Jos pelkään en tule selviämää..
Voisin odottaa vaikeuksia. Tietenkin!
Polut ovat päätöksiä, mitä päätöksiä teenkään,
se ei voi olla väärä.
Jos päätän selvitä, enkä selviä,
minua ei.ole tarkoitettu selviämään...

En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon

Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.
♥♥ Patricia ♥♥

Sanat satuttavat, viiltävät äänteet vuodattavt kuiviin!
Kyynel jokaisesta pahasta sanasta ja olen itkeny jo valtameren.
Loputtomat kyyneleet loppuvat joskus.
Viimeistään silloin kun sattuu niin,
että ei jaksa enään vuodattaa tippakaan!

Mikä vitun takia erään tarvik aina onnistua käyttämään heikointa kohtaa hyväksi :( ja lisänä haukut ja syytelyt pääle! Helvetti sentään!
no mut minkäs mahtaa jos haluaa ajatel iteänsä vaan!!!