yöPerhonen

KAIKKI TÄNÄÄN BAARIIN!

Poika kantaa sisällään, murhetta piilossa sydämmessään.
Ei voi näyttää kenellekkään, hävettää kun itkettää.
Kivun peittää huutamalla, rakkaitansa loukkaamalla.
Puree lohdun olkapäätä, pakoon juoksee ymmärrystä.
Liian vihainen välittämään, unohtanut anteeksi pyytää.
Unohtanut ketä syyttää. Unohtanut ystävän.

SENKIN TYHMÄT APINAT!
ystäviä ei ole koskaan liikaa ja ystävät ovat niitä joille voi sanoa painu vittuun.

Mitä rakkaus on?

MUL O NIIN KUIVA ElÄMÄ!

Kirjoita sun ekalla kirjaimella noihin kaikkiin joku sana

Olen: simppeli
Haluan: seksiä
Minulla on: sormet
Vihaan: silakoita
Pelkään: seppoja
Kuuntelen: soittoa
Pohdin: sahramipullia
Rakastan: sinua!
Minuun koskee: surut
Minä aina: sekoan
Minä en ole: sinä
Laulan: sävelkorvattomasti
Itken: salaa
Katson: salkkareita
Oli pakko: sanoa

Taas äiti osuu oikeaan,
tiesi mikä tytärtä ahdistaa.
Ei tyttö kuunnellut taaskaan,
ei neuvoja ymmärrä noudattaa.
Hän kulkee ilman saattajaa
kaupungin likaisella laidalla.
Mies juopunut jututtaa
hän ei muista äidin sanoja.
Nyt voi vain äiti rukoilla,
että lapsi saapuu aamulla.
Yön tunnit kuluu, hän odottaa
jospa tytär palaisi aikanaan.
Ja vihdoin odotus palkitaan
joku oveen koputtaa...
Ei tyttö kotiin palaa
sen näköisenä kuin toivotaan.
Äiti haavat puhdistaa,
mustelmat peittoon saa.
Vaan ei tytär tohdi tunnustaa
haavaa jota ei äiti saa turtumaan.
Ja illalla he käyvät nukkumaan,
eikä kukaan osaa aavistaa
että joku toinenkin kulkee tänä yönä kaupungin likaista laitaa.
Eikä hänkään muista mitä äiti neuvoikaan..
(c) tssk

en tunne edes huonoa omatuntoa loppujen lopuksi, vaikka tein kyllä väärin.
ei se haittaa.

en etsinytkään sinua, vaan jotain jonka kanssa minun olisi helppo olla minä.
tai ehkä etsin sinua vieläkin.

oli kerran poika.
poika piti tytöstä.
tyttö piti pojasta ja se siitä.