Kimple

Taas kerran menetin erään tärkeän ihmisen elämästäni :( jotku lähtee pilvenreunalle ja jotku muuten vaa :( nyt lähti muuten vaa ja mitä luultavammin syy on mussa :( eihän meistä oo kukaan täydellinen ja mä en ees halua olla... mut eipä sille voi mitään jos en kelpaa semmosena ku oon :( mut niihän se on, ettei mikään ole pysyvää ja ikuista...

Taking distance Walking one step behind
Like a shadow You´re simple minded and blind

If you are unable To take a stand
Or even understand

Ignorance is bliss Close your eyes
And your innocent

You never saw me I was never there
You never knew me I was never there

One by one My memories become
One by one My memories become
Erased, Undone

Burning bridges Leaving ashes behind
Breaking bonds between Isolating

I´m not running Away
Not even moving Just observing increasing

Absence of light Around me

tässä ku on nyt ollu näitä vastoinkäymisiä vähän liiankin kans ja nii vähän ajan sisään, nii kyllä on hienoa huomata, että jotku asiat tuo joitakin ihmisiä lähemmäs ja sitä kokee sen myötä ittensä vahvemmaksi :) tässä nyt eräästä sattuneesta syystä taas allekirjottanutta koeteltiin ja hermoja testattiin... mut toisten ihmisten tukemana siitäkin päästiin yli :) sillain kauheesti sitä tukea ei tullu, mut se riitti ku tajus, että moni on hengessä mukana :)

Ensin masennusta joka ei helpota millään ja nyt sitten vielä sairaalareissu kaiken lisäksi :( mitähän paskaa sitä vielä ja mistä suunnasta...? :(

Otti poika repun kotoaan lähdettyään... Täytti repun taakaksi kannettavaksi... Elämästä tiesi tämä vaellukselle lähtenyt taakka selässään... Istuu nyt hän ihan hiljaa ja katsoo tuota ohimenevää ihmistä toisensa jälkeen... Reppu selässä istuu hän, hiljaa, mitään sanomatta.

Jäi taas matka puolitiehen... Vaikka en häntä tunnekkaan... Ei jaksa raskain jaloin pimeässä taivaltaa... Askel askeleelta valo loittoaa kauemmas... Kylmyys lämmöltä vallan saa... Kylmä tuuli puhaltaa vasten kasvoja, kyyneleet poskille jäätyy... Voimaton ei jaksa... Huuto viimeinen tuuleen katoaa... Taival raskas päättyy, jalka ei enään nouse...

En tiiä, että vaivaako joku kevätmasennus vai mikä... Mut on todella voimia vievää olla masentunu jo ties monettako päivää :( Tärkeimmät ihmiset hylkää ja pitää yksin taistella masennsta vastaan :( Kunpa ihmisellä ois joku nappi, että sitä ku painaa, nii vaihtuis mieliala ja pääsis eroon kaikista negatiivisista ja synkistä ajatuksista... Eniten tämän masennuksen kans tympäsee se, että suhtautuu moneen positiiviseenkin asiaan negatiivisesti ku mieli niin synkkä ja sitten tulee sanottua pahasti vaikka sitä ei ees tarkotakkaan :( Onhan tätä masennusta ollu ennenkin, mut ei oo pitkään aikaan ollu näiin ylivoimasen synkkä olo :o :(

Katsoin taivaalle... Tähdenlennon näin... Toivoin kaikille parasta! Elämä on kuin tähdenlento, sen näkee vain kerran ja se menee ohi! Me jokainen kannamme arpemme jotka meitä muistuttaa elämästä...Toveri, minä sanoin sinulle, että jokainen meistä kulkee omaa tietään, mutta se loppuu, vaikka et sitä yksin kuljekkaan

Here I stand on this battlefield of horrors
I smile with ignorance in my eyes
I make you see a brother killing brother
As I raise my hand to salute

I gave them the guns
I set the night on fire
I am the only one
My name is war

I gave them the guns
I set the night on fire
You will know my name
My name is war

Marching blindly, following their leader
Feeling fear but die with a smile
Running, crawling, dying in this mud
No one will survive from this hell

Dead faces staring at me
Hear my laughter, they will bow to me
Remember, remember my name
As you walk through the flames
I am the last thing you will see

I gave them the guns
I set the night on fire
I am the only one
My name is war

I gave them the guns
I set the night on fire
You will know my name
My name is war

I gave them the guns
I set the night on fire
I am the only one
My name is war

I gave them the guns
I set the night on fire
You will know my name
My name is war

Vittu mitä paskaa! Eipä mulla muuta...