Mietin Aku Koskelan uhoa teloitushetkellä ja näin unta Juhan pojan vakavasta ja toruvasta ilmeestä.
Luin taas katkelmän Stingin elämän kerrasta ja kuinka ne nyt tuommoista. Vaimo ehkä oli yksinäinen, mutta kuitenkin! Onneksi se ainakin loppui, no semmoinen käsitys tuli
Samalla tämä naapuri on sukullainen, vaikkakin etäinen semmoinen.
Kiva nähdä sukua taas, kun ei niitä nykyisin enää näe niin usein.
Katkelma Stingin teoksesta:
- Näin sinä pääset täältä pois. Näin sinä pääset pois.
Täsmälleen näin minäkin ajattelen, joutuessani pulaan. Matkalla on joutunut usein nöyrtymään ja kyllä hävettää. Jostain salareservistä sitä voimaa jatkaa eteenpäin aina vaan löytyy.
Noin hauskaa monologia en ole nähnytkään. Alku puolikkaassa oli asiota, joita en täysin ymmärtänyt. Hauskaa riitti ja innoissaan menin katsomaan toisen puolikkaan, joka tuntui jo paremmalta.
Tänä iltana ajattelin mennä katsomaan Luolamiehen. Se on Ilkka Aron monologi. Ilkka Aro on yksi parhaista. Opettajatkin aina juttelevat Ilkka Aron kanssa
Ruotsalaiset lapset saa aina paljon kiltimmät näytelmät kuin suomalaiset. Jotenkin suomalaisen teatterin lastennäytelmat pelottavat paljon enemmän. Ehkä se johtuu siitä rakennuksesta?
Kesän viimeinen Puhelinluettelo ja varmasti kesän paras Puhelinluettelo. Minun vieressä istui nainen, joka saattoi olla yksi Raumalla näytelleistä näyttelijöistä. Raumallahan oli Hääyö, joka oli tietenkin ihan hyvä sekin, mutta se vaikutti raskaalta. Sen järjesti Rauman kaupunginteatteri.
Eilen tapasin Jaanan Puheliluettelossa ja mietin vain sitä hiihtäjää. Mikähän sen nimi on? Olisi ollut kiva pyytää Jaanaa kylään, mutta tilanne meni ohi! Harmittaa! Halusin vain osoittaa, että minä tiedän!
Eipä ollutkaan eilen viimeinen, vaan tänä iltana on viimeinen. Eilen näin Jaanan ja oli kiva nähdä!