Tarkotus oli mennä syömään, mutta jäin kaverille huomekaveriksi. sammuin heti alkuillasta, joten seuraa minusta ei ollut...
perfekt synenergy jaIkariassa Nikoksen ja saksalaisen Ahmedin kanssa...
Kyllä minäkin nyt siellä olen, eikä se niin paha juttu ole! Paitsi niille, jotka jäävät koukkuun!
Vist var den bra, otroligt bra!
No alussa oli muutama kohta joista en pitänyt.
Pietarsaari on suosikkikaupunki.
Kaunis ääni yhdistettynä akustisen kitaran soittoon (välillä kokoonpano vaihtelee), mitä muuta ihminen voi toivoa!
Tänään on ranskan sanakoe ja vain tout le mond pyörii päässä. Taitaa johtua musikaalista, jotenkin naurattaa se mittarimies (se oli niin typerä).
Tosi hieno! Tampere oli tosi hankala paikka, vaikka kuljin vain Hämeenkatua edetakaisin. Viimeksi kävin Työväen teatterilla ja se osa kaupunkia oli minusta kauniimpi. Kävelin kadulla ilman päällystakkia ja minut otettiin baariin sisään ja tilattiin taksi sadan metrin takia!
Itse musikaalissa vieressä istui joku oluen lipittäjä, jolta oli niskaleikattu ja sen piti päästä keskelle. Aluksi kaikki näytti oudolta, mutta Otto Kanervan laulaessa Yesterdaytä ajatteli loppuiko se jo.
Ostin itselle ja Matias Kuoppalalle cd:n ja paidan. Tuli niin anteliasolo. Matiaksella om päärooli Allun uutuusnäytelmässä, johon ehdin puoliajan jälkeen. Halusin päästä lahjasta eroon.
ja Allu oli niin onnellinen. Allun konjakkipullo jäi kotiin, sitten torstaina.
Pistät vain sen ketjun poikki. Ostin pullon laadukasta konjakkia. Allu saa sen lahjana minulta. Ensin mietin Matiasta lahjan saajaksi, mutta Matias on jo saanut ja ihmiset voisivat ruveta ajattelemaan jotain. Allu on turvallinen vaihtoehto lahjan saajaksi.
Aamulla unelmoin Mirosta ja hetken jo luulin olevani tänään menossa Tampereelle...