pampula82

Täyttymys

On elettävä
käsi sydämellä
Kunnes käsi
muuttuu sydämeksi,
sydän kädeksi
Kunnes on yhdentekevää
kummalla ojentaa
- Tommy Tabermann

tää kaikki sattuil liian lujaa pieneen enkeliin,joka kaiken turhaan antaneena särkyi asfalttiin.. nyt hän yksin valvoo ja laiturilla odottaa,että laiva saapuu ja sirpaleet pois kuljettaa..

Your light was always shining on my way
There are so many things I'd like to say
So many words were left unsaid
Before you flew away

So in my heart I'm sending you my love
I ´m giving it wings so it can fly
and reach you where ever you are
And the years go by
Still the years go by
Forever

Angels are calling
Heaven is crying
Crying tears of blood ´cause it was not your time

Angels are calling
Hard rain is falling
Covering my tears and my pain
Calling

You used to play in the summers in the grass
Find More lyrics at www.sweetslyrics.com
I always thought of you fragile as glass
Your *memory* is all that I now have

Some things here are so hard to understand
I thank you for your love and take your hand
Some of us down here are born as angels

And the years go by
Still the years go by forever

Angels are calling
Heaven is crying
Crying tears of blood ´cause it was not your time

Haaveet, kaikki turhat haaveet
minut on jo saaneet
huutamaan huomiseen
Liikaa, kai vaadin multa liikaa
mut onks siin jotain liikaa,
jos tunteeni selviksi teen?


Kelle kuulut silloin,
nyt vastausta ootan milloin
mä saavun paikkaan aikaan odotetun.
En koskaan saata tietää,
milloin määränpäähän tieni viekään,
matkamiehen vieraan tunnetun,
haaveissa vainko oot mun.

Saattaa, tää unta olla saattaa,
et tuuli toivon tuo taas
ja hiileen puhaltaa.
Laivaan, kai lähden purjelaivaan,
tai nousen päälle taivaan,
kunnes mä kysyä saan.

On taas astetta huonompi,surullisempi päivä. En muista koska oisin viimeks nukkunu, tai syöny..mut eipä juuri ees huvita.Öisin sitä putoovanhoihin asioihin,ja miettii,että mis kohtaa käveli harhaan. Onkohan sitä koskaan ollu kenellekkään ihan vaan itsenä arvokas, tai onkohan kukaan koskaan kaivannu,iha vaan lähelle. tuskin. Eniten kai pelottaa se,mitä oma vaisto sanoo, se ku ei oo koskaan ollu väärässä- koittaa kovin olla kuuntelematta,ja silti se tunkee aina ajatuksen nurkkaan.. kyyneleet outoo poskilta kaulalle,ja kaulalta paidalle.. polttaa pakkasen puremaa nassua. Ainoa positiivinen asia on liian isoiks käyneet vaatteet.. et jotain hyötyä kai siitäkin kun ei ruoka maita..
en tiä.. jotenkin sitä vaan toivoo, että joku ottais ja veis jonnekki kauas pois.

EI AJATELLUT KIRJOITTAESSAAN EXÄÄNSÄ,EI OLEVAA,EIKÄ TULEVAA.

Rakastan sua. Rakastan niin että Sattuu. Rakastan niin että joudun pakottaan itseni hengittämään, Rakastan niin, että joudun väkisin aamuisin heräämään unesta, jossa olin kiinni sinussa. Kaipaan Sinua niin paljon että tärisen, Kaipaan niinpaljon, että en pysty ajattelemaan.. Niin paljon. Ja päivä päivältä enemmän kuin edellisenä.

EI AJATTELE EXÄÄNSÄ.POISTI TEKSTIN.

Nonii.. Aamu ja yöstä selvitty suunnilleen hengissä asti. Sain kai melkein jokusen tunnin nukuttuakin.Viimesimmäks kastuin yöllä läpimäräks kun piti koiraa pissattaa kaatosateessa, mut pakkoha seki oli.. Olo on hiukan parempi,ainakin hetkellisesti, mutta hetki ja sekuntti kerrallaan.. Oottelen kahviseuraa,ja sit jos vaikka tekis jotain,kunnes saakin istua jäähallilla palemassa.. ikävä on.

Niin se tuli, pimeys ja yö.. vettä sataa kaatamalla, jotenkin lohdullista.Taivas itkee isoja isoja pisaroita.Sain sähköpostia.. kiitos. Ne uppos syvälle siihen pieneen osaan sydäntä,joka vielä on jäljellä.Kuuntelin yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes silmät alko sattuu kyyneleistä. Kumpa kaikki olis niinku ennen.Mä tahtoisin niin hukkua syliin ,ja tuntea itseni maailman ainoaksi,ja tärkeimmäksi.. ehkä vielä joskus?

Niin se tuli, pimeys ja yö.. vettä sataa kaatamalla, jotenkin lohdullista.Taivas itkee isoja isoja pisaroita.Sain sähköpostia.. kiitos. Ne uppos syvälle siihen pieneen osaan sydäntä,joka vielä on jäljellä.Kuuntelin yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes silmät alko sattuu kyyneleistä. Kumpa kaikki olis niinku ennen.Mä tahtoisin niin hukkua syliin ,ja tuntea itseni maailman ainoaksi,ja tärkeimmäksi.. ehkä vielä joskus?