yöPerhonen

tik tak tik tak.. oh fuck, who would shot the klock?

tajusin vaan yhtäkkiä.
sori, et oo enään ykkönen.

ikävä.....!

Minulle tuli tänään outo olo.
Semmoinen hyvä olo.
Aamulla kyllä otti päähän kun koira säntäili kuin mikäkin raketti ympäriinsä eikä totellut niin sitten mitään, ei edes ruoka kuppiaan.
Mutta se ei haittaa, kun aina välillä herää muistamaan mitä kaikkea ihanaa on tarjolla.
Kuten esim olen viikoksi saanut unelma keikan.
Asun viikon keskustassa kauniissa asunnossa, hauvan hoitotätinä ja se on ollut tähän asti varsin mielekästä.
Ensinnäkin, oi olen aina rakastanut keskustaa, kaikkia niitä ääniä ja vanhoja kivisiä kerrostaloja, kaikki ne puistot.. Ja asunnossa on sellainen ikkuna kadulle päin jonka reunalla voin istua ja tarkkailla ihmisten ohimarssia ja harvat edes huomaavat minua siitä.
Minusta on hauskaa arvuutella itsekseni minne kukin on menossa ja miksi.

ja sitä paitsi tänään on kaunis ilma.
Ja olen huomannut että vaikka se koira onkin ärsyttävä pipana olemme jo näiden kahden päivän aikana löytäneet "yhteisen kielen".
Voin vain kuvitella sitä haikeutta kun viikko on ohi ja aika palata kotiin..

Mutta se on siiloin.

Äh mitä persettä. kattelin tossa satunnaisesti kaikkea mitä täältä löytyy. Pistin merkillle että helvetin monella on tuo "ilman musaa ei voi elää" klubi, mutta mitenkähän moni Oikeasti ei pystyisi elämään ilman musiikkia?
Tarkoitan että moni meistä tietysti kuuntelee musiikkia päivät pitkät kiinnittämättä siihen liiemmin huomiota. On olemassa myös niitä jotka kuuntelevat sitä (omasta mielestäni(anteeksi vain) paskaa) musiikkia jota kaikki oman ikäisensä kuuntelevat lähinnä siksi, että kaikki kaverit "pitävät" sellaisesta musiikista vaikkeivat hekään välttämättä ole muodostaneet omaa mielipidettään asiasta.
Minulle itselleni musiikki on suuri osa elämää vahvasti, mutta en minä kuolisi jos kuuroutuisin.
En nyt siis tarkoita tätä kaikkea täysin suoranaisesti, nämä ovat vain esimerkkejä ja vertauskuvia:)
Esim. Kun olen matkalla jonnekkin, vaikkapa metrolla keskustaan, ja kuuntelen musiikkia samalla, minä keskityn siihen niin totaalistesti että saan usein hyvin pahansuovia ja huvittuneita katseita.
Kun mp3n play nappia painaa kaikki muu katoaa minun päästäni ja ympäriltäni ja biisistä riippuen alkaa ilmakitara vinkumaan tai reidet lätisemään jos joku kiva rumpu komppi osuu kohdalle. Tai tietysti jos kappale on menevä niin sitten hytkytään tahdissa ja vähän hypähdellä , muutama tanssi askel ja... takaan että kanssamatkustjilla on hauskaa. Älä siis muuten ihmettele jos näet johkun kajahtaneen tyypin metrossa joka hilluu ja hytkyy ja luulee itseään kitarasankariks vaikkei instrumentista ole tietoakaan:D
oho, tulipa jaariteltua..
niin siis pointti oli ..
no perskeles. unohdin jo..
lisää seuraa kun muistan mitä piti sanoa!:)

ps. tiedän että teksti on luultavasti täynny kirjoitus virheitä ja kaileoppi virheitä, mutta hei oikeesti.. en jaksa nyt tänään niistä välittää.
Hyvääpäivänjatkoamussukat!
(öö^^?)
:D
<3 okemoi!

Don't make me cry no more.
End my pian, don't walk out the door.
Near you I belong, there I'm home.
Show me you stay along.
Oh, say those words once again take me home.

Turvaudun itseeni,
käperryn kuoreeni.
Sinä maalasit kilpeni mustaksi.
Siltikin,
kerrosten lävitse,
rivien välitse
minä pujotan kättäni valoa päin.
(c) s

Joskus niin toivon että voisin vain työntää pääni pensaaseen.
Kyyhöttäisin vain piilossa, eikä tarvitsisi katsoa ketään silmiin.
Pelkään niin usein että joku näkee katseestani, että minullakin on ollut tunteet.

Kahvi on haaleaa ja minun teeni kitkerää.
Eikö meillä ole sanottavaa tämän enempää?
On, on enemmän kuin ikinä ja se kaikki on
kirjoitettu tässä hiljaisessa hetkessä.
Kaikki tuhannet tunteet, rakkaudet,
hellät kädet ja katkerat kyyneleet.
Ja sitten on vain vaivautunut hymy
hyvästelee särkyvät sydämmet.

"Hello darkness, my old friend,
I've come to talk with you again,
Because a vision softly creeping,
Left its seeds while I was sleeping,
And the vision that was planted in my brain
Still remains
Within the sound of silence. "