"Itseäni syyttää tästä saan
Lumituiskuun yksin jäädä kulkemaan
Kun en kysynyt rakkautesi hintaa"
Tahtoisin oppia luottamaan,
tahtoisin oppia rakastamaan.
Se vaan sattuu olemaan niin vaikeaa,
kun pelkään, että se satuttaa.
Niin monesti se on tehnyt kipeää,
Niin monesti tuottanun ikävää.
Älä murjota ja ole katkera,
et koskaan tiedä, kuka ihastuu hymyysi.
se alkaa näkyä päälle päin
että lähdit ja minä jäin
on sieluni sanaton
kun mulla niin paha olla on
ei ikävä ikinä mee
se pysyy se syvenee
vielä eilen tähtiä näin
nyt nekin on sammumaan päin
En vähempää
tahdon vain kaiken tai ei mitään
ja sen kaiken minä sinussa nään
ei tarvitse muuta käteen jäädäkään
kuin pala hyvää elämää
Sinusta osuus on mulle minun koko totuus